Suomalaisessa kulttuurissa tuntuu olevan kolme isoa tabua, joista ei kuulu puhua: palkka, politiikka ja uskonto. Palkan tavallaan tajuan ja poliittisten näkemysten salaaminen käy järkeen silloin tällöin, mutta uskonnon asema on vähän erilaisempi. Yhä useampi eroaa nykyään kirkosta, ja on jopa väitelty siitä pitäisikö valtio ja kirkko erottaa. Nykyään uskonnosta myös tehdään aika paljon pilkkaa populaarikulttuurissa; esimerkiksi sarjassa The Big Bang Theory (2007-2019) hahmon Sheldon Cooperin uskonnollisesta äidistä tehdään hyvin paljon pilkkaa, sillä sarja on hyvin tieteellinen. Samoin voi sanoa sarjan The Simpsons (1989-) Simpsonien naapurista Ned Flandersista. Nykyään on aika helppoa vitsailla eri uskonnoista, koska uskonto ei ole niin iso osa monen ihmisen elämää. Mutta pitää muistaa, että menneisyydessä uskonto oli äärettömän tärkeä yhteisöllisyyden ja vallan pitämisen suhteen. Keskiajalla kirkkoa pidettiin lähes yhtä vaikutusvaltaisena kuin aatelistoa, joskus jopa vaikutusvaltaisempana, ja maailmansodissa uskonnon ollaan sanottu auttaneen sotilaita rintamalla. Uskontoa ei siis todellakaan voi pitää turhana osana yhteiskuntaa edes nykyään, mutta uskonnollinen kiistanalaisuus ei yleensä liity itse uskontoon, vaan uskovaisiiin. Olemme kaikki varmasti kuulleet uutisissa erilaisista uskonnollisista kulteista, seksuaalivähemmistöjen oikeuksien rikkomisesta ja tällä hetkellä tunnetuimmista ääriuskovaisista, Isis-järjestön jäsenistä.
Kuva: https://tribune.com.pk/story/1970650/4-human-history-faith-religion/?amp=1
Sanon jo heti alkuun olevani ateisti; itse en usko mihinkään uskontoon, vaikka uskon olevan olemassa asioita, joita tiede ei aina pysty selittämään. Tämä ei myöskään tarkoita, että minulla olisi jotain uskonnollisia ihmisiä vastaan. Arvostan jokaisen oikeutta omaan uskontoonsa. Silti en arvosta kaikkea, mitä uskonto edustaa. Aion käsitellä tässä blogissa uskontoa kokonaisuutena, mutta länsimaisen kasvatukseni takia tulen todennäköisesti keskittymään enimmäkseen kristinuskoon. Uskonto on aina ollut mielestäni aika mielenkiintoinen konsepti, sillä eri näkemykset kuoleman jälkeisestä elämästä ovat hyvin kiehtovia, vaikka ne eivät olisikaan totta. Usealla uskonnolla on myös oma mytologia, ja minua kiinnostaa mytologioiden tutkiminen. Ateistina suhtaudun uskonnollisiin kirjoituksiin ja taruihin kuin mihin tahansa fiktioon ajattelematta sitä sen enempää. Ongelmana uskonnossa on vain se, että sen pilaa ääriuskovaiset, jotka niin sanotusti pilaavat alkuperäisen sanonnan. En silti usko pelkästään ääriuskovaisten olevan syyllisiä uskonnon ristiriitaiseen asemaan nykykulttuurissa.
Uskonto osana kulttuuria
Sanoin jo, että uskonnolla oli paljon isompi osa menneisyydessä. Nykyään moni, varsinkin nuori, ei kuvittele uskonnollisen elämäntyylin sopivan itselleen, ja sen myötä kirkon (ja muiden uskonnollisten ryhmien) jäsenet vähenevät. Aina, kun olen mennyt kirkkoon elämäni aikana, enemmistö kävijöistä ovat olleet suhteellisen vanhoja ihmisiä. Uskonnon tärkeys alkaa siis pikkuhiljaa heiketä. Tästä huolimatta uskonto on vieläkin hyvin suuri osa kulttuuria; monet yhteiskunnan arvot, normit ja tavat tulevat alunperin uskonnollisista lähteistä. Muiden auttaminen, anteeksianto, useat perinteet ja monet muut arvot ovat tulleet uskonnosta (ainakin osittain). Moni perhe, uskonnollinen tai ei, opettaa lapsilleen asioita, jotka tulevat uskonnosta. Tosin pitää muistaa, että uskonnon takia on arvoja, mitä ei nykyään pidetä niin hyväksyttävinä. Kristinuskossa ja monessa muussakin uskonnossa yleensä hyväksytään vain heteroseksuaalit, miehien asemaa suositaan enemmän kuin naisten ja vähänkin erilaisia elämäntyylejä syrjitään. En edes maininnut erilaisten näkemysten takia syntyvää syrjintää ja sortoa. Moni myös uskoo rasismin, seksismin, ikäsyrjinnän ja tietynlaisen rikollisuuden osittain johtuvan uskonnosta. Katolisessa kirkossa jopa on syytetty pappeja ja piispoja pedofiliasta, ja moni uskovainen pitää sitäkin hyväksyttävänä. Nämä ovat jälleen esimerkkejä ääriuskovaisista, mutta moni järkyttävä opetus tai käsky tulee alkuperäisistä uskonnollisista teksteistä, joten näitä järkyttäviä opetuksia usein pidetään uskonnon perustana.
Kuva: https://www.shutterstock.com/search/religious+symbol
Useat uskonnolliset tietävät alkuperäisten opetusten olevan liian vanhanaikaisia, jonka takia moni on muokannut uskontoaan oman makunsa mukaan: moni uskonnollinen henkilö on nykyään todella suvaitsevainen, vaikka tiettyjen asioiden hyväksyminen olisi alkuperäisten tekstien vastaista. Uskonnon kehittyminen on mielestäni erittäin hyvä asia, sillä se vähentää suvaitsemattomuutta ja auttaa pysymään modernien arvojen mukana. Tämän kehittymisen ansiosta kirkoissa soitetaan hyvin monipuolista musiikkia gospelista heavy metalliin, mikä on loistava uudistus, koska monen mielestä normaalin kuoron kuunteleminen on aika tylsää. Vaikka pidän uskonnon kehittymistä hyvänä asiana, minä silti pidän sitä vähän tekopyhänä: jos pitää itseään uskovaisena ja uskoo sen opetuksiin, eikös silloin ihmisen pitäisi elää niiden opetusten mukaisesti? Eikös uskonnon oppien huomioon jättäminen olisi sama asia kuin kasvissyöjä sanoisi kasvissyöjien pystyvän syömään lihaa? Puhun uskontoon liittyvästä tekopyhyydestä kohta lisää, mutta tämä on silti asia, jota olen miettinyt uskonnon kehittymisestä. Toisaalta se on parempi kuin vanhanaikaiset arvot.
Kuva: https://www.youtube.com/watch?v=uy3mLmxgCNE
Uskonnon vaikutus voidaan nähdä jopa politiikassa ja sen myötä laissa. Suomessakin on kristillisiin arvoihin perustuva puolue Suomen Kristillisdemokraatit. Moni poliitikko käyttää uskontoa apunaan vaaleissa, varsinkin USA:ssa. Tämän takia uskonto on niin usein isona osana päätöstenteossa. Samalla monet meistä olemme nähneet elokuvissa tai sarjoissa, kun oikeussalissa todistajien pitää käsi Raamatulla luvata puhua totta ellei erikseen sano olevansa ateisti. Tämänkin alkuperä johtuu usean lain perustuvan uskonnollisiin oppeihin. Tosin en ymmärrä, miksi jumalanpilkka on Suomessa laitonta; minkä tahansa ihmisryhmän syrjintä on tietenkin väärin, mutta tuntuu hassulta, että jumalanpilkkaa pidetään niin vakavana. Syy tälle on kuulemma uskonrauhan rikkominen, mutta se silti tuntuu liian vanhanaikaiselta säännöltä. Onko se oikeasti niin, että en voi yleisessä paikassa pilkata jumalaa? Jumalanpilkassa ja uskonnonpilkassa kuitenkin on ero. Itselleni tulee mieleen jumalasta ja uskovaisista samanlainen suhde kuin julkkiksilla ja faneilla: idolin pilkkaaminen/kritisointi ei tarkoita, etteikö sille olisi hyvää syytä. Tutkittuani tarkemmin tuota lakia, se on pikemminkin uskonnonpilkka eikä jumalanpilkka, mikä on ihan ymmärrettävää. Siitä huolimatta silloin tällöin tuntuu kuin uskonnosta välitetään enemmän politiikassa kuin tieteestä. Esimerkiksi moni poliitikko ei usko evoluutioteoriaan tai ilmastonmuutokseen, mikä usein on pahempi asia kuin jumalanpilkka mielestäni. Uskonnolliset poliitikot antavat monelle tietyn kuvan uskonnosta, koska kyseessä ovat yleensä juuri ne ääriuskovaiset, jotka pilaavat uskonnon. Jopa monet uskottomat poliitikot ajattelevat sen olevan vaatimus sanoa puheissaan jotain uskontoon liittyen, kuten: “Jumala siunatkoon teitä.”
Kuva: https://www.youtube.com/watch?v=_rZwnJ1cE1s
Jopa ateistien puhetyylissä näkyy uskonnon merkitys kulttuurissa. Aika moni kirosana tulee Raamatusta, ainakin suomessa ja englannissa. Ilmeisesti sama pätee muissa kielissä, vaikka alkuperänä ei aina ole kristinusko. Moni myös reagoi eri tilanteisiin uskontoon liittyvillä sanoilla. Varsinkin yllättävissä tilanteissa moni sanoo “hyvä luoja” tai “Jesus Christ”, ja kiitollisina sanomme usein “luojan kiitos”. Raamatun takia käytämme sanoja “Laupias samarialainen” ja “Judas” eri tilanteissa viitaten siihen, mitä nämä hahmot edustavat. Jopa sanat “otso” ja “vesikämmen” liittyvät suomalaiseen muinaisuskontoon, uskontoon, joka on lähes kuollut. Uskon, että monelle nykyään harjoitetusta uskonnosta tulleet sanonnat tullaan muistamaan vain sanontoina, joiden alkuperän tietäminen on nippelitietoa. Suomalaisesta muinaisuskosta moni ei tiedä hirveästi mitään, mutta sekin uskonto on jättänyt jälkensä moderniin kulttuuriin, tiesimme tai emme. Jos uskonnollisten ihmisten lasku jatkuu, tämä ennustus ei tunnu niin kaukaa haetulta.
Kaikille tulee mieleen uskonnosta uskonnolliset juhlapyhät, etenkin joulu ja pääsiäinen. En silti halua näitä käsitellä niin paljon, koska niiden nykyinen syy ei liity niinkään uskontoon. Toki jotkut käyvät joulukirkossa ja monella on enkeli kuusen latvassa, mutta kun mietitään ihmisten yleistä tapaa viettää joulua, se ei tunnu niin uskonnolliselta. Joulua ei enään edusta Jeesus, vaan joulupukki, eikä moni edes ajattele uskontoa jouluna. Sama pätee pääsiäiseen: pääsiäispupu on nykyään pääsiäisen keulakuva. Silti pitää myöntää, että pääsiäisenä käsitellään uskonnollisia asioita vähän enemmän kuin jouluna, sillä Jeesus ristiinnaulittuna on aika ikoninen mielikuva kaikille. Uskontojen merkitys juhlapyhissä alkaa hiipumaan ajan myötä. Uskon tälle olevan syynä lapsien osallisuus näihin pyhiin. Jouluna, pääsiäisenä ja muina juhlapäivinä lapset saavat jotain siitä päivästä. Joko se on karkkia, lahjoja tai molempia. Lapsia kiinnostaa näissä juhlissa vain niistä tulevat edut. Moni aikuinenkin arvostaa näitä juhlapäiviä vain loman takia. Ei enemmistöä kiinnosta enään juhlistaa ketään uskonnollista henkilöä, ihmiset haluavat vain nauttia ruoasta, seurasta ja mahdollisista eduista. Varsinkin minua kiinnosti lapsena vain lahjojen avaaminen ja herkullisen ruoan syöminen jouluna. Kävin pienenä vain kerran joulukirkossa, ja se oli hyvin tylsää. Todennäköisesti minä jopa nukahdin siellä. Moni uskovainen on ihmetellyt sitä, miksi ateistitkin juhlivat joulua. Lyhyt vastaus olisi varmaan lahjat, mutta moni ateisti ei pidä joulua kristillisenä juhlana enään.
Uskonnon edut ja haitat
Ateistina saatan puhua uskonnosta aika negatiivisessa valossa, mutta minäkin näen uskonnosta tulevia etuja ja osaan arvostaa niitä. Äsken mainitsemani lomat ja pyhät johtuvat uskonnoista, ja kaikki rakastavat lomia. Lomien lisäksi sunnuntaita pidetään vapaapäivänä uskonnon takia. Ennen vanhaan sunnuntai oli ainoa vapaapäivä, ja silloin oli tarkoitus mennä kirkkoon. Onneksi nykyään lauantaikin on monelle vapaapäivä. Uskonnosta voi siis kiittää eri vapaapäiviä. En ole täysin varma onko joissakin uskonnoissa enemmän vapaapäiviä; olen kuullut juutalaisilla olevan enemmän pyhiä, mutta en ole aivan varma siitä.
Kuva: http://137.48.16.54/Peterson/geog1000/MapLinks/ReligionMaps.html
Lähes aina, kun kysyn uskonnolliselta uskonnon hyviä puolia, mainitaan yhteisöllisyys. Tavallaan se käy järkeen: uskonto pitää samanlaiset ihmiset yhdessä ja kirkkoa pidetään “turvapaikkana”. Uskontoa arvostetaan sen tuoman yhteisöllisyyden ja turvan takia. Etenkin keskiajalla uskonnon luoma yhteisöllisyys oli välttämätöntä, jos halusi ylläpitää sosiaalisen elämän. Kirkko sai ihmiset olemaan riippuvaisia yhteisöllisyydestä. Erona keskiajan ja modernin yhteisöllisyyden luomisessa on se, että yhteisöllisyyttä saadaan muualtakin kuin uskonnosta nykyään. Kirkot ja muut uskonnolliset paikat ovat vain tietyt paikat monien lisäksi, joista ihmiset hakevat yhteisöllisyyttä. Jopa naapuruston yhteisöllisyys ei enään ole aina uskonnosta riippuvaista. Nykyään ihmiset saavat yhteisöllisyyden tunteen työpaikoista, kouluista, kaveripiireistä, yleisistä tapahtumista, kerhoista ja varsinkin internetistä. Uskonnon sijaan nörttikulttuuri (geek culture) on ollut viime aikoina valloittava osa kulttuuria ja yhteisöllisyyden luomista. Tämän takia uskonnon luoma yhteisöllisyys ei ole yhtään tärkeämpi kuin mikään muu yhteisöllisyyden luoja.
Kuva: https://www.dw.com/en/notre-dame-restoration-law-will-preserve-monuments-design/a-48936458
Hieman erilaisesta näkökulmasta uskonnon etuna voidaan pitää rakennuksia, etenkin kirkkoja. Uskonnon ansiosta on rakennettu todella hienoja rakennuksia ja patsaita. Varsinkin Notre Dame ja muut suuret kirkot ovat yksiä hienoimpia rakennuksia koskaan. Jopa Helsingin tuomiokirkko ja ortodoksinen kirkko ovat hienoja rakennuksia ja ikoninen osa Helsingin imagoa. Rakennusten lisäksi uskonnolliset patsaat ovat uskomattoman näköisiä; kaikki tietävät Rio de Janeirossa, Brasiliassa sijaitsevan Kristus-patsaan, mutta moni ei tunnu tietävän yksiä maailman korkeimpia patsaita. Wikipediassa olevan listan mukaan seitsemän 20:stä korkeimmasta patsaasta ovat Buddhan patsaita, samassa listassa ovat Vishnu-patsas ja muita uskonnollisia patsaita. Jopa vapaudenpatsas kuvaa roomalaista jumalatarta, Libertyä. Tämän lisäksi yksi maailman aikaisemmista seitsemästä ihmeestä on Rodoksen kolossi, jota pidettiin massiivisena patsaana. Uskonnosta johtuva arkkitehtuuri on hämmästyttävää, ja sen kautta näkee, kuinka merkittävä uskonto on nykyäänkin.
Kuva: https://www.quora.com/What-are-some-memes-that-describe-an-atheist
Kristinuskossa ei yleisesti ole minkäänlaista paastoa, mutta sitäkin voitaisiin pitää hyvänä asiana monelle. Paastolla tarkoitetaan sitä, kun pidetään tauko ruoan syömisestä. Jos tätä tekee liian kauan, se voi olla epäterveellistä, mutta kohtuullinen paasto voisi hyvin auttaa henkilön terveyttä. Uskonnosta tulevat ruokakulttuurit yleisesti tuntuvat aika terveellisiltä. Etenkin buddhalaisuudessa moni on kasvissyöjä, hindulaisuudessa ei syödä nautaa eikä islamissa syödä sikaa. Monet muslimit eivät myöskään juo alkoholia. Uskonnosta johtuvat ruokakulttuurit ovat siis iso etu tavalla tai toisella.
Nyt kun olen puhunut uskontojen eduista, pitää ottaa huomioon uskontojen haitat. Tiedän, että moni näistä mainitsemistani haitoista ovat yleistyksiä, mutta minusta tuntuu näiden olevan yleisimpiä kuin mitä haluaisimme. Ääriuskovaisten määrän takia tuntuu kuin uskonnosta on enemmän haittaa kuin hyvää. Ääriuskovaiset ovat isoin haitta jokaiselle uskonnolle; joko tällaiset henkilöt uskovat uskonnon oppeihin liikaa, tai käsittävät ne täysin eri tavalla. Joskus kokonaisia uskontoja on luotu suurimmaksi osaksi tällaisille ääritapauksille. Hyvä esimerkki tällaisesta järjestöstä on skientologia, jota ollaan syytetty jäsenten ja vieraiden ihmisten yksityisyyden rikkomisesta ja muista vakavista rikoksista. Islamikin on saanut huonon maineen Isis-järjestön takia, mikä ei edusta mitään muslimien alkuperäisiä arvoja. Isis-järjestöstä tulee mieleen myös se, että moni yrittää perustella murhan uskonnon avulla, mikä on täysin usean uskonnon vastaista: uskonnon takia on käyty tuhansia sotia ja tappeluita, ja etenkin juutalaiset ovat kärsineet historian aikana. Jopa ristiretkien tarkoitusta ei pidetä nykyään niin jalona kuin ennen. Tosin moni fundamentalisti edelleen uskoo murhan olevan perusteltua, jos se tapahtuu “Herran tahdon mukaan” tai jotain sellaista. Murha on aika ääritapaus, mutta uskonnosta syntyvä rasismi ja seksismi ovat jokapäiväistä. Kaikki maailman rasismi ja seksismi ei aina liity uskontoon, mutta voi olettaa uskonnon olevan osasyy ihmisten syrjimiseen. Rasismi johtuu myös ennenaikaisesta orjuudesta, mikä usein perusteltiin uskonnon avulla. Moni fundamentalisti ja konservatisti käyttää uskontoa syynä heidän toimintaan ajatellen heidän tekevän “Herra työtä”.
Kuva: https://fi.pinterest.com/danieltomberlin/religion-memes/
Usein ajatellaan kaiken pahan uskonnosta johtuvan ääriskovaisista, mutta uskonnon käyttö “normaalien” uskovaisten keskuudessa ei aina ole niin miellyttävää. Oman kokemukseni mukaan moni yrittää väkisin saada ihmisistä uskovaisia. En tarkoita pelkästään Jehovan todistajia, vaan monen mainostavan uskontoaan yrittäen saada mahdollisimman monen uskomaan jumalaan. Asian ehdottaminen on normaalia ihmisille; itsekin ehdotan sarjoja ja elokuvia tutuilleni. Erona tällaisessa ehdotuksessa ja uskonnon ehdotuksessa on se, että uskonnon mainostamisessa koitetaan saada ihminen muuttamaan koko maailmankuvansa. Se tuntuu aina siltä kuin uskonnolliset eivät olisi hirveän suvaitsevaisia toisten maailmankuvien suhteen. Tämän lisäksi olen huomannut monen uskovaisen välttävän tärkeitä kysymyksiä liittyen heidän uskoonsa. Esimerkiksi olen monelta uskonnolliselta kysynyt klassisen “pystyykö kaikkivaltias luomaan kiven, jota ei jaksa nostaa” -kysymyksen, johon moni on vastannut: “En mieti tuollaisia asioita.” Antaen tällaisen vastauksen minulle tulee sellainen olo kuin ihmiset eivät uskaltaisi kyseenalaistamaan omaa uskoaan. Tällainen käytös saa uskovaiset näyttämään hyvin itsepäisiltä. Toisaalta minäkin olen aika itsepäinen, kun kyseessä on tiede, mutta minä aina yritän käsitellä asioita mahdollisimman monesta näkökulmasta, tieteellisten ja uskonnollisten näkemysten lisäksi.
Uskovaisilla on myös tapana kiinnittää huomiota muiden ihmisten yksityiselämään. Uskonnosta johtuva syrjintä liittyy usein seksuaalisuuteen, mikä ei kuulu ulkopuolisille. Tätä en ymmärrä monissa uskovaisissa, sillä he ajattelevat homoseksuaalien olemassaolon vaikuttavan heidän omaan elämäänsä turhaan. Vaikka homoseksuaalit joutuisivat helvettiin, uskovaisilla ei ole oikeus sotkeutua ihmisten seksuaalisuuteen, saati yksityiselämään. Toivon, että suurimmalle osalle ihmisistä suvaitsevaisuus on ilmiselvää. Seksuaalisuuden lisäksi moni uskovainen ei hyväksy aborttia. Tavallaan ymmärrän, miksi abortti on monelle epämukava ajatus, mutta sekin on ihmisten oma päätös tehdä se. Eikös abortin mahdollisuuden riistäminen ole sama asia kuin toisen kehon laiminlyönti? Jälleen kerran tällaisten asioiden vastustaminen johtuu yleensä konservatiivisista arvoista, jotka eivät sovi moderniin yhteiskuntaan.
Kuva: https://religionpoisons.wordpress.com/2013/01/27/conventional-logic-vs-religious-logic/
En ymmärrä monen uskovaisen logiikkaa tietyissä asioissa; en ole kuullut koskaan kenenkään uskovaisen perustelleen uskoansa uskottavasti. Anteeksi, uskovaiset, mutta “Raamattu sanoo niin” ei ole hyvä argumentti. Ymmärrän uskon, jos se tuo lohtua, koska silloin uskovainen ei käytä uskontoa pahaan (toivottavasti). Mutta poliittisella tasolla uskonnon käyttö voi olla jopa vaarallista, varsinkin kun ainoa syy mielipiteille on vanha kirja. Ihmisillä saa tietenkin olla eri mielipiteitä eri asioista: jotkut ihmiset väittelevät onko tietty elokuva hyvä vai ei, tai jokin ruoka. Näissä asioissa ihmisten mielipiteillä ei ole mitään yhteiskunnallista merkitystä. Politiikassa sen sijaan tietyt mielipiteet voivat olla vaaraksi monelle, kuten seksuaalivähemmistöjen oikeuksien vähentäminen. Jälleen kerran minä valitettavasti yleistän uskonnollisia ihmisiä, mutta uskon monen meistä nähneen tällaisia ihmisiä liian paljon. En myöskään pidä siitä tavasta, että jumalaa kiitetään asioista, kun joku oikea henkilö ansaitsisi kiitoksen. Stand-up koomikko Daniel Sloss on itsekin vitsaillut siitä, kuinka moni kiittää jumalaa potilaan parantuessa kiittämättä lääkäriä.
Olen myös huomannut monen uskovaisen olevan tietyissä tilanteissa aika tekopyhiä. Tämä ei tietenkään päde pelkästään uskovaisiin, sillä jokainen on joskus tekopyhä tavalla tai toisella. Mielestäni on silti tärkeää tuoda esille uskovaisten tekopyhyys tietyissä tilanteissa. Puhuin jo ääriuskovaisten tekopyhyydestä liittyen tappamiseen ja syrjintään, mutta Raamatussakin on silloin tällöin aika ristiriitaisia opetuksia. Raamatussa sanotaan homoseksuaalien olevan epähyväksyttäviä, mutta samalla siinä selvästi sanotaan, että kaikkia pitäisi kohdella tasa-arvoisesti. Jopa Suomen Kristillisdemokraatit väittävät tukevan tasa-arvoa samalla syrjien seksuaalivähemmistöjä (ainakin osa puolueen jäsenistä). Tämä tekopyhyys ei päde pelkästään kristinuskoon. Kultainen sääntö sanoo: “Älä tee toiselle mitään, mitä et haluaisi itsellesi.” Tämä sääntö ilmeisesti tulee alunperin kungfutselaisuudesta, Kiinasta: aikana, jolloin seksismi oli yleistä Kiinassa. Mikä tahansa uskonnollisen opetuksen laiminlyöntiä pidetään pahana asiana, mutta silti suurin osa uskovaisista ei elä niiden kaikkien opetusten mukaisesti. Olen jopa kuullut monen hindulaisen syövän nautaa, vaikka olisi uskovainen. Pidän uskontoja tietynlaisina moraalisina umpikujina, joissa on mahdotonta elää kaikkien opetusten mukaisesti.
Tiede vs uskonto
Kuva: https://fi.pinterest.com/pin/263812490643766453/
Siitä on kiistelty, että voiko tiede ja uskonto olla sovussa keskenään. Mielestäni pystyy, mutta suosin tieteellistä näkökulmaa lähes kaikissa tapauksissa. Moni uskovainen uskoo myös tieteeseen, vaikka on olemassa paljon uskovaisia, jotka eivät edes suostu kyseenalaistamaan uskoaan. Se on syy sille, miksi suosin tiedettä uskonnon sijaan: tieteessä uskalletaan kyseenalaistamaan kaikkea. Tieteen ansiosta maailma kehittyy. Tieteessä on logiikka, minkä monet voivat ymmärtää. Uskonnossa asioiden perustelu ei yleensä onnistu, mutta tieteessä on selkeä ja ymmärrettävä tapa selittää asiat, vaikka moni ei niitä aina ymmärrä kunnolla. Lyhyesti sanottuna tiede yrittää aina löytää oikean ratkaisun, kun taas uskonnossa ollaan hyvin usein haluttomia uudistukselle. Toisaalta on tiedekin ollut väärässä, ja uskon olevan asioita, mitä tiede ei voi selittää, joten ei tieteellinenkään näkökulma ole aina täydellinen.
Onko uskonto tärkeää enään?
Uskontoa käsitellään koulussa, politiikassa, arkielämässä ja muuallakin jatkuvasti. Uskonnolla on vieläkin hyvin iso merkitys yhteiskunnan ja populaarikulttuurin kannalta. En silti osaa sanoa onko se tärkeä osa elämäämme. On vaikea kuvitella maailma, jossa olisi vain ateisteja. Olen silti sitä mieltä, että uskonto ei ole enään niin tärkeä osa modernia yhteiskuntaa kuin mitä se oli ennen, ainakaan länsimaisessa kulttuurissa. Yksityisesti uskovaisille se voi olla tärkeää, mutta maailman kannalta uskontoa käytetään liian usein negatiivisissa asioissa. Uskonto olisi harmiton, jos ei olisi niitä, jotka käyttävät uskontoa vihaamiseen. Olen pahoillani, jos loukkaan jotain uskovaista, mutta jopa teidän “normaalien” uskovaisten pitää myöntää monen käyttävän uskontoa vääriin tarkoituksiin. Olisi silti väärin sanoa, että en hyväksyisi uskontoa, mutta sen kautta on tapahtunut monia ikäviä asioita, kuten myös hyviäkin asioita. Sanoin jo vertaavani uskovaisia faneihin ja se on aika hyvä vertaus mielestäni: jotain asiaa (tässä tapauksessa uskonto tai jokin fandomin omaava asia) ei itsessään ole vaarallinen, saati edes huono, mutta sitten pieni vähemmistö (myrkylliset fanit tai ääriuskovaiset) pilaa koko ihmisryhmän maineen usein jopa edustaen koko ihmisryhmää mediassa. Erona tälle on se, että uskonnon seuraukset ovat paljon vakavammat.
Miksi olen ateisti?
Minulla on muutama syy sille, miksi en usko mihinkään jumalaan. Ensinnäkään minua ei ole kasvatettu uskonnollisessa perheessä. Suvussani ei edes ole hirveän montaa uskovaista henkilöä, joten uskonto ei ole sen takia ollut osa elämääni. Toiseksi liian monen uskonnon arvot ovat ristiriidassa omien arvojeni mukaan; monessa uskonnossa ei hyväksytä tiettyjä ihmisiä tai pidetään ihmisiä epätasa-arvoisina. Olen aina ollut sitä mieltä, että ainoa ihmisryhmä, jota saa hyväksyttävästi vihata ovat ne, jotka vihaavat muita syyttä. Adolf Hitlerin vihaaminen on hyväksyttävää, koska hän vihasi tiettyjä ihmisiä epähyväksyttävästi, eli ilman mitään hyvää syytä. Moni uskonto ei ole tässä samaa mieltä kanssani. Jopa modernissa uskonnossa näiden opetusten laiminlyönti tekisi minusta tekopyhän. Joka tapauksessa ajatus siitä, että on olemassa jumala kuulostaa liian absurdilta minulle. Minulle Raamattu on pelkkä fantasiakirja eikä mitään muuta. Vaikka jumala sadan prosentin varmuudella olisi olemassa, en pitäisi häntä palvomisen arvoisena (viittaan kristinuskon versioon jumalasta). Se, miten jumala kuvataan Raamatussa saa hänet kuulostamaan todella ikävältä henkilöltä. Kaikesta tästä huolimatta minulla ei ole mitään uskovaisia vastaan, ellei kyseessä ole suvaitsematon henkilö. Vain koska me uskomme eri asioihin kuoleman jälkeen, ei tarkoita, että emme pystyisi elämään toistemme kanssa rauhassa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti