Sodat ovat iso osa, kun tutkitaan historiaa. Lähes koko ihmiskunnan historian aikana on ollut jokin sota meneillään. Ylivoimaisesti tunnetuimmat sodat ovat molemmat maailmansodat, mutta kuinka monta sotaa ihmiset yleisesti tietävät? Toki suomalaiset saattavat tietää Suomen sisällissodan ja Amerikan vallankumous ja Amerikan sisällissota ovat myös hyvin tunnettuja sotia. Siitä huolimatta tuntuu, että hirveän moni ei osaa nimetä enemmän kuin kymmenen sotaa. Tämä on mielestäni outoa, sillä jatkuvasti kuulemme siitä, kuinka sotiminen on ilmeisesti osa ihmisen luontoa ja iso osa jokaista ajanjaksoa. Tosin tiettyjä kokonaisia ajanjaksoja voidaan pitää sotaisina: antiikin aika tunnetaan Rooman jatkuvasta taistelusta naapurimaita vastaan, ja sama pätee keskiajalla käytyihin sotiin. Jopa kylmän sodan aikana käydyt sodat yleensä yhdistetään koko kylmän sodan konseptiin, Vietnamin sotaa lukuun ottamatta.
Kuva: https://en.wikipedia.org/wiki/Great_Northern_War
Vaikka minkä tahansa sodan tutkiminen on kiehtovaa, suuri Pohjan sota on ollut jo kauan yksi suosikkisodistani tutkittavaksi. Pelkästään tämän kyseisen sodan nimi saa sen kuulostamaan kuin sota olisi jostain Game of Thrones -tapaisesta fantasiamaailmasta. Kiinnostukseni tätä sotaa kohtaan voi myös johtua siitä, että tämä sota vaikutti aika vahvasti Suomeen, puhumattakaan koko Pohjois-Euroopasta. Toki toinen maailmansota vaikutti Suomeen, mutta talvisota, jatkosota ja Lapin sota ovat pikemminkin Suomen yksittäisiä sotia, jotka eivät vaikuttaneet niin vahvasti maailmanlaajuiseen sotaan. Suuri Pohjan sota sen sijaan muutti koko Euroopan valta-asemaa. Tässä sodassa Suomi ollen Ruotsin aluetta toimi jatkuvana taistelutantereena. Suomi ei tosin ollut tämän sodan keskipisteenä, vaan Ruotsi oli. Ruotsia ei yleisesti pidetä sotaisana valtiona, koska Ruotsi ei ollut virallisesti mukana kummassakaan maailmansodassa. Mutta kuten jokainen valtio, Ruotsin sotahistoria on laaja käyden usein esimerkiksi Puolaa vastaan sotaa. Se on mielestäni uskomatonta, kuinka harva oikeasti tietää tästä sodasta, sillä siihen liittyy niin monta kiehtovaa yksityiskohtaa.
Mikä on suuri Pohjan sota?
Suuresta Pohjan sodasta tekee mielenkiintoisen Ruotsin tilanne sodan aikana; Ruotsia vastassa olivat Venäjä, Puola-Liettua, Tanska, Norja, Preussi (nykyisen Pohjois-Saksan aluetta), Saksi (nykyisen Saksan alue) ja jopa Iso-Britannia, ja tämän kaiken lisäksi Ruotsi melkein voitti sodan. Tämä fakta jo itsessään saa tämän sodan kuulostamaan naurettavalta. Suuri Pohjan sota käytiin vuosina 1700-1721. Kyseessä ei tietenkään ole pisin sota Euroopassa, mutta se on silti hurjaa ajatella ennenaikaisten sotien kestävän noin kauan. Maailmansodat olivat lyhyitä verrattuna moneen muuhun sotaan, mutta uudenlainen teknologia oli iso syy maailmansotien suhteellisen lyhyelle ajalle.
Kuva: https://en.wikipedia.org/wiki/Great_Northern_War
Kuten kaikille sodille, suuren Pohjan sodan alkamiselle oli monta eri syytä. Ensinnäkin pitää mainita Ruotsin suurvalta-asema: ennen suuren Pohjan sodan loppua Ruotsin sanottiin “hallitsevan maailmaa” (viitaten enimmäkseen Eurooppaan), koska Ruotsin asema Euroopassa oli hyvin näkyvä. Ennen sotaa Ruotsin talous oli ehtinyt nousta tasapainoiseen asemaan, väestö oli kasvanut huomattavasti ja kansankin sanottiin nauttivan elämästään enemmän. Lyhyesti sanottuna Ruotsilla ja sen kansalaisilla oli suhteellisen hyvät oltavat. Tämän suurvalta-aseman takia moni ei edes uskaltanut hyökätä Ruotsiin. Tosin sodan aloittamiseen tarvittiin vain kolme Ruotsin vihollista: Venäjä, Puola-Liettua ja Tanska. Ruotsi oli aikaisemmin saanut hallintaan monia Itämeren rannikkoalueita, kuten Inkerinmaan, estäen Venäjän suoran pääsyn Itämerelle. Samalla voi olettaa Venäjän tsaarin Pietari Suuren halunneen saada Venäjälle Euroopan suurvalta-aseman. Se on ihan naurettavaa, kuinka Ruotsi onnistui pitämään suurvalta-aseman Venäjän ollen Ruotsin naapurimaa; Venäjä oli jo 1700-luvulla iso valtio, jolloin Ruotsille pitää nostaa hattua suurvalta-aseman ylläpitämisestä. Puola-Liettua sen sijaan oli saanut uuden kuninkaan August II Väkevän. 1700-luvulla Puola-Liettuassa kuningas ilmeisesti valittiin valitsemalla perinnöllisyyden sijaan, mistä August ei pitänyt. Ruotsilla oli hallussa Liivinmaa (suunnilleen nykyisten Baltian maiden alue), ja Augustuksesta luvattiin tehdä perinnöllinen kuningas, jos hän “vapauttaisi” Liivinmaan Ruotsin vallasta. Tanska periaatteessa halusi vain menetettyjä alueita takaisin Ruotsilta. Nämä kolme valtiota loivat Ruotsin vastaisen liittokunnan vuonna 1699.
Ruotsin vastaiselle liittokunnalle on myös oma syynsä: Ruotsin valtaan oli tullut 15-vuotias Kaarle XII vuonna 1697, jota pidettiin heikkona hallitsijana. Venäjä, Puola-Liettua ja Tanska pitivät tätä loistavana ajankohtana hyökätä. Hauskana faktana on pakko sanoa Kaarle XII:n ja August II Väkevän olleen keskenään serkkuja. Tähän aikaan monen eri valtion ruhtinaalliset olivat keskenään sukua, mutta se on outoa ajatella, että he eivät voineet sukulaisina luoda jonkinlaista rauhaa keskenään. Tästä voi huomata, kuinka paljon perhearvot ovat muuttuneet vuosien varrella. Joka tapauksessa Kaarle XII:n aliarvioimista kuninkaana pidetään suurimpana syynä ja motivaationa suurelle Pohjan sodalle.
Sodan eteneminen
Sotien alkamisen tutkimuksesta aina tuntuu syntyvän väittelyä. Jostain syystä ihmisillä on hirveän isot erimielisyydet usean sodan alkamispisteestä. Esimerkiksi toisen maailmansodan alkuna pidetään yleensä natsi-Saksan hyökkäystä Puolaan. Siitä huolimatta ihmiset väittelevät siitä alkoiko sota jo Aasian alueella vai Hitlerin valloittaessa Tšekkoslovakian alueita. Joka tapauksessa suuren Pohjan sodan yleisintä alkamisaikaa pidetään Puola-Liettuan hyökkäystä Liivinmaan alueelle, jossa Ruotsi voitti ylivoimaisesti. Tämän jälkeen Kaarle XII henkilökohtaisesti johti hyökkäyksen Tanskaan. Tässäkin tapauksessa Ruotsi voitti saaden Tanskan kokonaan pois sodasta (väliaikaisesti): yksi kolmesta valtiosta Ruotsin vastaisesta liittokunnasta saatiin aika nopeasti pois sodasta, mikä ei näyttänyt niin hyvältä Venäjälle tai Puola-Liettualle.
Kuva: https://imgur.com/gallery/Ug4fi
Tanskan ollessa pois sodasta ja Puola-Liettuan ollessa heikossa asemassa Venäjä aloitti hyökkäämisen. En aio selittää koko sotaa, vaan pikemminkin koitan tiivistää sodan mahdollisimman mielenkiintoisesti, joten en puhu kaikista pienistä yksityiskohdista. Silti minun pitää puhua Narvan taistelusta: nykyisen Viron alueella (Narvassa) venäläiset olivat piirittäneet kyseisen kaupungin, jolloin ruotsalaiset aloittivat hyökkäyksen Narvaan. Narvassa sanotaan olleen noin 40 000 venäläistä sotilasta, ja ruotsalaisia sinne oli menossa vain noin 10 000. Venäjä luuli voittavansa helposti sotilaiden määrällä, mutta sitten alkoi sataa lunta. Tällöin tuuli vaihtoi suuntaa sokaisten venäläiset antaen ruotsalaisille tilaisuuden hyökätä. Narvan taistelussa olevia ruotsalaisia ollaa kuvailtu haamuiksi, koska lumen takia heitä ei nähty, saatu kuultu. Ruotsalaiset eivät myöskään käyttäneet hirveästi pyssyjä, vaan miekkoja, ollen mahdollisimman hiljaisia. Tämä kuvaus saa Narvan taistelun kuulostamaan todella pelottavalta venäläisille. Narvan taistelu kuulostaa niin eeppiseltä, jolloin se ei edes tunnu todenmukaiselta. Myöhemmin samassa taistelussa venäläiset pakenivat yhtä siltaa pitkin, ja tämä kyseinen silta romahti tappaen suurimman osan taistelussa olleista venäläisistä. Narvan taistelun loputtua sota ei ollut edes kestänyt vuotta, ja Ruotsi oli nöyryyttänyt ja/tai voittanut kaikki vihollisensa jollakin tavalla.
Narvan taistelun jälkeen Ruotsi eteni aika hyvin valloittaen Baltian alueita sekä Puola-Liettuan. Tämän takia August II Väkevä korvattiin “nukkekuninkaalla” Kaarle XII:n toimesta. Tässä vaiheessa Venäjä oli Ruotsin ainoa oikea uhka. Venäjän tsaari Pietari Suuri pelkäsi Ruotsin valloittavan Moskovan, joten Pietari teki mistä tahansa maastosta, jonka ruotsalaisten pitäisi ylittää matkalla Moskovaan, autiomaan, jotta ruotsalaiset eivät pystyisi sotamatkansa aikana saamaan ruokaa pelloista. Pietari Suuren suunnitelma toimi, sillä ruotsalaiset kärsivät nälästä ja taudeista matkalla Moskovaa päin. Tämän lisäksi vuoden 1709 talvi oli kylmin talvi 500 vuoteen, jolloin ruotsalaiset menettivät lähes puolet miehistään. Nopeasti tämän jälkeen alkoi Pultavan taistelu. Pultavan taistelu ei ole yhtä jännittävä kuin Narvan taistelu, mutta lyhyesti sanottuna Ruotsi ensimmäistä kertaa koko sodan aikana hävisi merkittävän taistelun. Häviämisen lisäksi Kaarle XII:ta ammuttiin Pultavan taistelussa kantapäähän siten, että luoti meni koko jalan läpi, kantapäästä varpaisiin asti. Kaarle XII joutui esittämään tunteja jalkansa olevan hyvässä kunnossa, kunnes sotilaat joutuivat kantamaan kuningastaan. Pultavan taistelun jälkeen Ruotsin menestyminen sodassa alkoi kadota.
Pultavan taistelun takia Kaarle XII ja hänen joukkonsa perääntyivät Osmanien valtakunnan alueelle. Kaarle XII yritti saada Osmanien valtakunnan liittolaiseksi sotaan onnistuen siinä. Tosin ennen sulttaanin suostumista Kaarle XII käyttäytyi hyvin lapsellisesti sulttaanin vieraana jääden valtakuntaan menemättä takaisin Ruotsiin. Kuuleman mukaan Kaarle XII:n huono käytös sai Kaarle XII:n ja hänen miehensä vankilaan Osmanien valtakunnassa. Osmanien valtakunnan liittyminen sotaan ei auttanut Ruotsin menestyksessä: sodan lopussa moni valtio liittyi sotaan Ruotsia vastaan. Asiaa ei helpottanut myöskään se, että Kaarle XII kuoli sodan aikana vuonna 1718, minkä takia monen ruotsalaisen sotilaan taisteluhenki katosi. 21 vuotta kestänyt sota päättyi, jolloin Ruotsi menetti suurvalta-asemansa Euroopassa. Tämä suurvalta-asema meni Venäjälle.
Suosittelen kaikkia sotahistoriasta kiinnostuneita tutkimaan suuren Pohjan sodan yksityiskohtia, koska tämä sota on uskomaton osa Euroopan historiaa, ja tietyllä tavalla tärkeäkin. Mitä olisi tapahtunut, jos Ruotsi olisi voittanut suuren Pohjan sodan? Olisiko esimerkiksi Suomesta koskaan tullut itsenäinen valtio? Suurta Pohjan sotaa voidaan monen eri näkemyksen takia pitää tietynlaisena historian etenemisen risteyksenä, ainakin Pohjois-Euroopassa. En maininnut tiivistelmässäni hirveästi Suomea, koska Suomi oli tähän aikaan osa Ruotsin valtakuntaa, jolloin viittaan sanomalla “Ruotsi” tai “ruotsalaiset” myös Suomen alueeseen ja Suomessa oleviin kansalaisiin. Suomen alueella olevat taistelut liittyivät suurimmaksi osaksi puolustukseen idästä tulevaa Venäjää vastaan.
Kaarle XII
Pietari Suuri saattaa olla tunnetuin historiallinen henkilö suuresta Pohjan sodasta, mutta Kaarle XII:n tarina on ylivoimaisesti mielenkiintoisin. Se on uskomatonta ajatella, että Kaarle XII oli vasta 15-vuotias, kun hänestä tuli Ruotsin kuningas. Tämän lisäksi Kaarle XII oli vasta 17-vuotias, kun suuri Pohjan sota alkoi; vertailun kannalta Pietari Suuri oli 32-vuotias ja August II Väkevä oli 30-vuotias. Eli suhteellisen kokeneet aikuiset meinasivat hävitä kuninkaalle, joka oli vasta teini. Vaikka Kaarle XII:a on kritisoitu julmuudesta, häntä on pakko kunnioittaa, sillä hän onnistui pitämään Ruotsin suurvalta-aseman muutaman vuoden samalla ollen hyvin menestyksekäs sotimisessa.
Kuva: https://fi.wikipedia.org/wiki/Kaarle_XII
Kaarle XII:n nuoresta iästä huolimatta häntä pidetään suhteellisen hyvänä hallitsijana: hän oli hyvin koulutettu tietäen useita sotataktiikoita, ja hänen on sanottu olleen erittäin hyvä matematiikassa. Korkean älykkyyden lisäksi hän oli myös todella rohkea taistellen henkilökohtaisesti monissa suuren Pohjan sodan taisteluissa. Hyvin usein hallitsijat sodan aikana eivät taistele rintamalla itse, vaan pikemminkin suunnittelevat eri asioita. Esimerkiksi toisessa maailmansodassa lähes kaikki kuninkaat, presidentit ja muut hallitsijat eivät itse taistelleet rintamalla. TAisteluun osallistuminen on iso syy sille, miksi moni arvostaa Kaarle XII:a hyvin paljon. Kaarle XII:sta pitää mainita hänen sietokyky kipua kohtaan; kuka tahansa ei pystyisi esittämään asioiden olevan hyvin, kun luoti on mennyt kantapään läpi. Kaarle XII ei myöskään koskaan saanut lapsia eikä hänellä koskaan ollut vaimoa. Hän vietti koko elämänsä sodankäynnissä, jolloin vaimon etsiminen ei ollut etusijalla. Kaarle XII:a ollaan jopa epäilty homoseksuaaliksi tämän takia.
Sodan vaikutus Pohjoismaihin
Mainitsin jo Ruotsin menettäneen suurvalta-aseman sodan häviämisen seurauksena. Se ei ehkä tunnu niin isolta asialta nykyään, mutta se johtuu Ruotsin nykyisestä tilanteesta: Ruotsia ei pidetä hirveän suurena tai voimakkaana valtiona Euroopassa, minkä takia on outoa kuvitella Ruotsi valta-asemassa. Ruotsin neutraali lähestyminen sotia kohtaan viimeisen kahdensadan vuoden aikana on jopa luonut Ruotsille pelkurimaisen maineen, varsinkin Suomessa. Jos Ruotsi olisi pitänyt suurvalta-asemansa sodan jälkeen, Ruotsi olisi todennäköisesti ollut paljon arvokkaampi osa koko Euroopan historiaa. Ja kuka tietää? Ehkä Ruotsi olisi osallistunut useampaan sotaan silloin, tosin siitä voisi väitellä onko se edes hyvä asia vai ei.
Kuva: https://fi.wikipedia.org/wiki/Hattujen_sota
Suuren Pohjan sodan loppuessa Ruotsissa kaksi eri puoluetta saivat suosiota, joiden lempinimet olivat myssyt ja hatut: myssyt halusivat luoda hyvät välit Venäjän kanssa, jotta uutta sotaa ei syntyisi, kun taas hatut halusivat saada Ruotsin suurvalta-aseman takaisin. Myöhemmin hatut voittivat myssyt vaaleissa noussen valtaan, ja aloittaen sodan nimeltä hattujen sota vuosina 1741-1743 yrittäen saada suurvalta-aseman takaisin Ruotsille Ranskan avulla. Venäjä tietysti voitti Ruotsin, jolloin alkoi pikkuvihan aika vuosina 1742-1743. Hattujen sodasta voi huomata, kuinka montaa ärsytti suurvalta-aseman menettäminen, ja kuinka epätoivoisia ihmiset olivat saadakseen sen takaisin. Tosin hattujen sota todisti, että suurvalta-asema oli siirtynyt Venäjälle pysyvästi. Uskon hattujen sodan luoneen tietynlaisen pelon ruotsalaisille sotaan lähtemisestä, sillä sen jälkeen Ruotsissa ei ole ollut yhtään merkittävää sotaa. Toki on ollut joitakin muutamia pienempiä sotia ja tietenkin Suomen sota (1808-1809), mutta se sota keskittyi enemmän Suomen alueeseen.
Kuva: https://www.tunturisusi.com/muhoksenhistoriaa/suuripohjansota.htm
Mainitsemani suuren Pohjan sodan vaikutukset ovat liittyneet suurimmaksi osaksi Ruotsiin, mutta entä Suomi? Suomi nimittäin sai aika pahan tuomion Ruotsin hävittyä. Suuren Pohjan sodan aikana Suomessa alkoi isonvihan aika (1713-1721). Mainitsin äsken pikkuvihan ajan, joka on tavallaan sama asia kuin isonvihan aika, paitsi se kesti vähemmän aikaa eikä ollut yhtä vakava. Isonvihan aikana venäläiset miehittivät Suomen aluetta tavallaan jopa onnistuen siinä. Venäläisillä oli aika hyvä ote Suomen alueeseen, mutta sodan päätyttyä Venäjä suostui siihen, että Ruotsi saa pitää alueen itsellään. Isonvihan aikana venäläiset sortivat suomalaisia tappaen siviilejä, ryöstäen ja polttaen rakennuksia, raiskaten naisia ja nöyryyttäen suomalaisia muilla eri tavoilla. Tämän lisäksi venäläiset ottivat suomalaisia vangeiksi tai jopa orjiksi vieden takaisin Venäjälle. Isonvihan aikana Suomessa oli myös rutto meneillään, mikä ei auttanut suomalaisten tilannetta. Moni historioitsija on epäillyt suomalaisten tunnetun “ryssävihan” alkaneen vasta Isonvihan aikana. Toki suomalaisilla on todennäköisesti aina ollut tietynlainen viha Venäjää kohtaan, mutta Isonvihan uskotaan olleen viimeinen naula arkkuun suomalaisille.
Suuren Pohjan sodan aliarvostettu asema historiassa
Historian aikana on ollut useita sotia, joista monet ihmiset eivät edes tiedä. Syy siihen voi olla sodan merkityksettömyys, populaarikulttuurissa käsittelemisen puute tai ihmisten kiinnostuksen puute. Suuren Pohjan sodankin tietämistä voidaan pitää nippelitietona, vaikka sekin on jättänyt jälkensä Euroopan historiaan. Jokin tämän sodan nimessä saa tämän sodan kuulostamaan niin mielenkiintoiselta, ja kun tutkii tätä sotaa, huomaa tämän sodan olevan yksi uskomattomimmista sodista koskaan. Se on naurettavaa ajatella, että Ruotsi yhtenä valtiona onnistui pitämään suhteellisen hyvin puoliansa, varsinkin Venäjää vastaan. En osaa edes kunnolla sanoa, miksi suuri Pohjan sota kiehtoo minua niin paljon, vaikka ymmärrän, miksi siitä ei puhuta niin paljon.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti