Huomio: kyseinen blogi sisältää juonipaljastuksia (spoilereita) koko Matrix-trilogialle. Älä lue, jot et halua spoilata juonta itsellesi.
Lähes aina, kun puhun Matrix-elokuvista jollekin, jatko-osia vihataan, mutta ensimmäistä elokuvaa ylistetään yli kaiken. Vuoden 1999 Matrix-elokuvaa pidetään klassikkona, mikä jokaisen pitäisi nähdä. Jos etsii netistä arvosteluja elokuvasta, ne ovat lähes aina positiivisia. Itse en ollut nähnyt kyseistä elokuvaa kuin vasta kaksi vuotta sitten. Ennen sitä minulla oli suuret odotukset elokuvasta ja ajattelin sen olevan seuraava elokuvasarja, jota alkaisin fanittamaan kunnolla. Valitettavasti se osoittautui suureksi pettymykseksi.
Kuva: https://fi.wikipedia.org/wiki/Matrix_(elokuvasarja)
Itse en henkilökohtaisesti ymmärrä, miksi tämä elokuva on kaikkien rakastama. Jatko-osat ovat sentään kansainvälisesti vihattuja, mutta ensimmäinen elokuva ei ole myöskään mikään erikoinen. Haluan kertoa mielipiteeni selittämällä, miksi ensimmäinen elokuva on huono elokuva eikä edes ole paras elokuva elokuvasarjassa. Muistakaa, että kyseessä on oma mielipiteeni eikä minulla ole mitään ihmisiä vastaan, ketkä tykkäävät tästä elokuvasta.
Elokuvan juoni
Kaikki Matrixin nähneet tietävät jo juonen. Lyhyesti sanottuna elokuvassa selviää, että ihmiset elävät virtuaalimaailmassa nimeltä Matrix. Oikeassa elämässä ihmisiä käytetään voimanlähteinä koneille. Elokuvan päähenkilö “vapautuu” tästä virtuaalimaailmasta ja hänen uskotaan olevan “Valittu” (The chosen one), jonka kohtalo on lopettaa koneiden ja ihmisten välinen sota (tämä tapahtuu vasta kolmannessa elokuvassa).
Paperilla tämä konsepti kuulostaa kieltämättä aika mielenkiintoiselta. Juuri sellaiselta, josta scifistä kiinnostuneet voisivat nauttia. Mutta elokuvassa tätä ei olla toteutettu hyvin. Suurin osa elokuvaa hahmot vain puhuvat siitä, miten Matrix toimii ja mitä päähenkilön pitää tehdä. En tarkoita, että elokuvan pitäisi olla jatkuvaa toimintaa, mutta turha selittäminen on hyvin uuvuttavaa katsojalle. Hyvässä tarinankerronnassa selitetään vain ja ainoastaan tärkeät asiat ja niidenkin kuuluisi tulla esille tarinassa paljon luonnollisemmin kuin tässä elokuvassa. Emme edes saa tietää mitään hahmoista, mikä tarkoittaa, että katsojaa ei kiinnosta, mitä heille tapahtuu.
Kuva: https://www.amazon.com/Matrix-Poster-Carrie-Anne-Laurence-Fishburne/dp/B0015T8SR2
Uskallan myös väittää, että toimintakohtauksetkin ovat huonosti tehtyjä. Elokuvassa ollaan käytetty samaa halpaa ja helppoa tapaa, mitä näkyy surullisen usein elokuvissa: Nopeaa editointia ja kohtausten leikkaamista. Tällä tarkoitan sitä, kun kohtauksessa vaihdetaan jatkuvasti kuvakulmaa, jotta katsoja ei huomaisi, kuinka typerältä se oikeasti näyttää. Tätä editointitapaa ei käytetä kaikissa elokuvan toimintakohtauksissa, mutta varsinkin taistelukohtaukset näyttävät aika usein feikeiltä lukuun ottamatta Neon ja Morpheuksen ottelua sen jälkeen, kun Neo oppi kung fua. Se oli rehellisesti sanoen todella hienosti tehty kohtaus.
Mainitsin jo alussa, että elokuvassa selitetään liikaa turhia asioita, mutta haluan käsitellä erikseen elokuvan dialogin. Tämä on yksi Matrixin suurimmista ongelmista, koska usein hahmot kommunikoivat kuin he eivät olisi edes ihmisiä. Jotkut heidän repliikeistään ovat ihan naurettavia ja myös turhia. Elokuvassa ilmeisesti yritetään olla myös koomisia joissain kohdissa, mutta yleensä ne ovat vain tylsiä kohtauksia.
Elokuvan tarina ei myöskään tarjoa mitään uutta. Tätä elokuvaa pidetään ennennäkemättömänä, mutta siitä huolimatta se käyttää hyvin montaa klisettä, mitä on nähty hyvin usein. Varsinkin “chosen one” -tarinoissa, joissa usein “valittu” on aivan hyödytön tarinan alussa, mutta yhtäkkiä elokuvan lopussa hän on ylivoimainen kaikkiin muihin verrattuna ilman mitään järkevä selitystä. Neo ja Trinityn romanttinen sivujuoni on myös hyvin naurettava ottaen huomioon, että näillä hahmoilla ei ollut minkäänlaista kemiaa koko elokuvasarjan aikana. En aio luokitella kaikkia elokuvan kliseitä, mutta olen varma, että pystytte huomaamaan ne itse, jos katsotte Matrixin.
Näyttely/Hahmot
Lähes kaikki elokuvassa olevat näyttelijät ovat todistaneet olevansa hyviä työssään muissa elokuvissa, mutta tässä elokuvassa he eivät oikein pääse näyttämään taitojaan. Kaikilla hahmoilla on sama ilme koko elokuvan ajan. Heillä ei ole persoonaa, he eivät ole muistettavia eivätkä he edes vaikuta yrittävän. Tämä hyvin todennäköisesti ei ole näyttelijöiden syytä, sillä tiedän heidän olevan hyviä näyttelijöitä. Heidän heikko suoritus johtuu todennäköisesti huonosta ohjauksesta. Elokuvan teossa näyttelijällä pitää olla hyvin paljon luottamusta ohjaajaa kohtaan ja samalla ohjaajalla on suuri vastuu pitää huoli näyttelijöiden suorituksesta kuvausten aikana. Matrixin ohjaajat ovat varmaan sanoneet näyttelijöille olemaan tällaisia ja he ovat vain totelleet. Siitä huolimatta tämä on ylivoimaisesti suurin syy sille, miksi en pidä tästä elokuvasta.
Kuva: kohtaus elokuvasta The Matrix (1999)
Kun minä katson elokuvaa, sarjaa, näytelmää tai muuta fiktiota, minä arvostan eniten mielenkiintoista tarinaa ja hyviä hahmoja. Matrixilla ei ole kumpaakaan näistä. Elokuvan päähenkilö Thomas “Neo” Anderson on yksi huonoimmista protagonisteista, joita olen nähnyt elokuvissa. Ainoa muistettava asia hänessä on hänen vaatetus ja sama pätee muihin hahmoihin. Ainoa hahmo elokuvassa, jolle on edes yritetty antaa persoona on Neon mentori, Morpheus.
Elokuvan pahis on Agent Smith, joka ymmärtääkseni on osa tietokoneohjelmaa, joka vartioi Matrixia. Smith ei myöskään ole hirveän muistettava pahis. Hän on vain geneerinen paha, joka on päähenkilöiden esteenä. Olen myös kuullut huhuja, että Smithistä oltaisiin tehty tällainen pahis tarkoituksella parodiana pukuun pukeutuneista pahiksista. Jos tämä pitää paikkansa, hän on entistä huonompi hahmo. Se, että tekee jonkin asian tarkoituksella huonosti, ei ole hyvä syy, kun kyseistä asiaa arvostellaan. Se olisi sama asia kuin minä väittäisin, että tein tästä blogista huonon tarkoituksella.
Erikoistehosteet/visuaalisuus
Olen puhunut minulle tärkeistä asioista, kun puhutaan hyvästä fiktiosta, mutta tämä elokuva muistetaan sen erikoistehosteista ja visuaalisuudesta. Elokuvassa on muutama hienolta näyttävä kohtaus, muun muassa punaisen ja sinisen pillerin heijastus Morpheuksen laseista näytti minun mielestäni todella siistiltä. Mutta joudun sanomaan, että Matrixin erikoistehosteet eivät ole niin hienoja kuin väitetään. Suurin osa niistä näyttävät vanhentuneilta, kun niitä katsoo nykyään yli 20 vuoden jälkeen.
Kuva: kohtaus elokuvasta The Matrix (1999)
Vuonna 1999 ne olivat varmaan todella hienot, mutta hyvät erikoistehosteet näyttävät hyviltä useiden vuosienkin jälkeen. Jurassic Park esimerkiksi on nykyäänkin uskomattoman näköinen ja se tuli elokuvateattereihin vuonna 1993, kuusi vuotta ennen Matrixia. Tällaisia elokuvia ovat myös Star Wars (1977), Jaws (1975), E.T. (1982) ja kaikki Indiana Jones -elokuvat (neljättä lukuun ottamatta). Nämä kaikki elokuvat ovat vanhempia kuin Matrix, mutta ne silti näyttävät nykyäänkin paremmilta kuin useat nykypäivän elokuvat. Jopa elokuvat, joiden erikoistehosteet ovat vanhentuneet (esim. The Terminator (1984) ja Paluu tulevaisuuteen (1985)), ne ovat silti täynnä muistettavia kohtauksia ja persoonallisia hahmoja. Matrix ei ole onnistunut samalla tavalla. Jopa Matrixin jatko-osat ovat halvan näköisiä, ottaen huomioon, että ne tulivat vuonna 2003. Samana vuonna kuin Taru Sormusten Herrasta: Kuninkaan Paluu julkaistiin.
“Se oli aikanaan ennennäkemätön”
Yleensä puhuessani ihmisten kanssa tästä elokuvasta, he sanovat: “Se oli aikanaan ennennäkemätön” tai jotain sen kaltaista. Mainitsin jo, että hyvä elokuva on sellainen, mikä on hyvä vuosienkin jälkeen. Tosi moni studio nykyään ei tajua tätä. Nykyään moni elokuva perustuu suosittuihin trendeihin, mitkä tulevat olemaan epäolennaisia lähitulevaisuudessa. Esimerkiksi en usko, että kymmenen vuoden päästä puhutaan enään Emoji elokuvasta (2017).
Hyvässä elokuvassa käsitellään asioita ja hahmoja, jotka kiinnostavat ihmisiä sukupolvienkin jälkeen. Esimerkiksi Kummisetä (1972) näkyy usein listoissa, joissa luokitellaan kymmenen parasta elokuvaa koskaan. Näinkin vanhat elokuvat ovat nykyäänkin rakastettuja, koska ne tarjoavat katsojalle muutakin kuin hyviä erikoistehosteita, kuten mielenkiintoisia hahmoja, mukaansatempaavia tarinoita, eri teemojen käsittelyä ja joskus jopa hyvää musiikkia. Matrix ei tarjoa katsojalle mitään näistä asioista, jonka takia Matrix on mielestäni huono elokuva.
Paras Matrix-elokuva?
Moni tulee olemaan eri mieltä kanssani, mutta mielestäni paras Matrix-elokuva trilogiasta on Matrix Reloaded (2003), toinen elokuva trilogiassa. Älkää ymmärtäkö väärin, tämä on myös huono elokuva, mutta kaikista kolmesta elokuvasta nautin eniten sen katsomisesta. Se on parempi vain sen takia, koska siinä on kaksi kohtalaisen viihdyttävää toimintakohtausta, mikä on enemmän kuin ensimmäisessä elokuvassa. Kolmas elokuva, Matrix Revolutions (2003), on ylivoimaisesti huonoin koko trilogiassa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti