Japanilaisella animaatiolla (animella) on omasta kokemuksestani päätellen aika ristiriitainen maine länsimaisessa kulttuurissa. Tuntuu kuin vasta lähivuosina animesta pitämisestä olisi tullut sosiaalisesti hyväksyttävää. Monilla myös on erilaisia ennakkoluuloja eri animesarjoista. Tästä kaikesta huolimatta tuntuu kuin Ghibli-elokuvat olisivat poikkeuksia. Silti hyvin moni ei ole edes tietoinen näistä elokuvista tai ei ole nähnyt niitä. Verrattuna Disneyyn, Pixariin tai Dreamworksiin, Studio Ghibli ei tunnu saavan tarpeeksi kehuja länsimaisessa kulttuurissa, vaikka useat tämän yhtiön elokuvat ovat jopa olleet Oscar-ehdokkaana.
Kuva: https://disney.fandom.com/wiki/Studio_Ghibli
Itse en nuorempana hirveästi välittänyt animesta; edes nykyään en hirveästi katso animesarjoja tai -elokuvia. Vasta katsottuani sarjan Fullmetal Alchemist: Brotherhood (2009-2010) opin kunnioittamaan animea kunnolla. Ghibli-elokuviin kuitenkin tutustuin vasta tänä vuonna, kun suurin osa niistä tuli Netflixiin. Ainoa Ghibli-elokuva, jonka olin nähnyt ennen tätä oli My Neighbor Totoro (1988), minkä olin nähnyt todella nuorena. Ennenkuin katsoin Netflixiin tulleet Ghibli-elokuvat olin kuullut pelkkiä kehuja niistä elokuvista. Olen nyt nähnyt kaikki Ghibli-elokuvat paitsi Grave of the Fireflies (1988), ja voin sanoa, että Studio Ghiblin parhaimmat elokuvat ovat parhaimpia elokuvia, mitä olen nähnyt. Kaikki elokuvat eivät tietenkään ole hyviä, mutta millään studiolla ei ole pelkästään hyviä elokuvia. Ghibli-elokuvissa on niin monta eri tekijää, mitkä tekevät niistä hyviä elokuvia, kuten mielenkiintoiset hahmot, miljööt, erilaiset teemat ja opetukset, tarinat ja useat muut tekijät. Tiedän monen kasvaneen Ghibli-elokuvien parissa samalla tavalla kuin moni (kuten minä) kasvoi Disney-elokuvien parissa. Itse en koskaan nähnyt Ghibli-elokuvia lapsena yhtä lukuun ottamatta ja en ole edes täysin varma näinkö sen kokonaan. Minulla ei ollut siis minkäänlaista nostalgiasidettä näihin elokuviin. En edes tiennyt mitään Ghibli-elokuvien juonista; kuulin vain paljon kehuja luoden isot odotukset, ja moni näistä elokuvista ylitti nämä erittäin korkeat odotukset.
En aio puhua mistään Ghibli-elokuvasta yksityisesti, vaan haluan puhua kaikista Ghibli-elokuvista (korostaen niitä parhaita) analysoimalla, mitkä asiat tekevät niistä mestariteoksia ja samalla ihmettelemällä, miten niin moni ei ole nähnyt niitä. Oikeasti ihmiset, katsokaa ne elokuvat, ette tule katumaan.
Studio Ghibli - japanilainen Disney
Mikä Studio Ghibli oikeastaan edes on? Studio Ghibli on vuonna 1985 perustettu yritys Hayao Miyazakin, Toshio Suzukin, Isao Takahatan ja Yasuyoshi Tokuman toimesta. Se on ylivoimaisesti tunnetuin japanilainen elokuvastudio. Studion julkisuuden takia Disney sai tehtyä sopimuksen yhtiön kanssa, jonka mukaan Disney on Ghibli-elokuvien kansainvälinen “jakelija”, eli Disneyllä on oikeudet näyttää Ghibli-elokuvia Japanin ulkopuolella. Samalla Disney dubbaa Ghibli-elokuvat englanniksi. Tunnetuimmat Ghibli-elokuvat ovat Spirited Away (2001), Princess Mononoke (1997), My Neighbor Totoro, Howl’s Moving Castle (2004) ja Kiki’s Delivery Service (1989).
Kuva: https://happymag.tv/studio-ghibli-will-be-working-on-two-new-films-in-2020/
Studio Ghibliä kutsutaan usein japanilaiseksi Disneyksi. Ainoa syy tälle on se, että molemmat yhtiöt tunnetaan niiden animaatioelokuvista. Tyyliltään Disney -ja Ghibli-elokuvat kuitenkin ovat täysin erilaisia; katsomalla näitä elokuvia huomaa selvän eron länsimaisessa animaatiossa ja itämaisessa animaatiossa. Erona ei ole pelkästään animaatiotyyli, vaan myös visuaalinen tarinankerronta, musiikki, hahmo-designit ja kulttuuriset erot, mitkä tietenkin vaikuttavat elokuvaan. Kummankin yhtiön elokuvat ovat hyviä, mutta niiden vertaaminen olisi sama asia kuin vertaisi omenaa appelsiiniin. Studio Ghiblin elokuvat ovat kulttuurin takia niin erilaisia länsimaisiin animaatioelokuviin.
Mielikuvituksen käyttö Ghibli-elokuvissa
Moni Ghibli-elokuva perustuu fantasiamaailmaan, jolloin mielikuvituksen käyttäminen on erittäin tärkeää. Länsimaisissa fantasiatarinoissa olemme tottuneet näkemään maisemia, mitkä muistuttavat The Lord of the Rings -elokuvia. Tällaisissa maisemissa ei ole mitään pahaa, mutta niistä silti puuttuu tietynlainen värikkyys ja persoonallisuus. Niiden perusväreinä tuntuvat aina olevan vihreä, harmaa ja musta, harvoin mitään muuta. Kaikki Ghibli-elokuvat nähneet tietävät, miten hienosti näiden elokuvien tekijät ovat käyttäneet omaa mielikuvitustaan. Ghibli-elokuvissa näkee hahmoja, otuksia, maisemia ja rakennuksia, joiden näkeminen saa katsojan miettimään, miten joku keksi tuollaisen. En ole nähnyt missään elokuvassa yhtä hienoja fiktionaalisia maailmoja kuin Ghibli-elokuvissa. Niinkin paljon kuin rakastan Harry Potter -ja The Lord of the Rings -elokuvia, niitä rajoittaa se fakta, että ne ovat kuvattuja elokuvia. Se rajoittaa fiktionaalisen maailman luomista kuvausmahdollisuuksiin. Ghibli-elokuvien ollessa animaatioelokuvia, tekijöiden luovuudella ei ole rajoja. Vaikka et pidä Ghibli-elokuvista, sinun silti pitää myöntää näiden elokuvien olevan visuaalisesti erittäin ikonisia. Studio Ghibli käyttää elokuvissaan monia eri värejä pitäen huolen, että miljöö ja hahmot eivät näyttäisi värittömiltä tai persoonattomilta. Jopa Studio Ghiblin synkissä elokuvissa, kuten Princess Mononoke, käytetään erilaisia synkkiä värejä saaden sumuisen ja lähes harmaan miljöön näyttämään valoisalta.
Kuva: https://www.jrailpass.com/blog/studio-ghibli-theme-park
Pelkkien värien käyttö ei yleensä ole tarpeeksi, vaan pitää myös käyttää eri muotoja. En tiedä perustuvatko Ghibli-elokuvien eri otukset tai kohtaukset satuihin tai muihin tarinoihin, mutta ne onnistuvat olemaan silti hyvin muistettavia. Varsinkin elokuvassa Spirited Away nähdään hyvin erilaisia hahmo-designeja, jollaisia ei näe muissa elokuvissa. Jopa ihmishahmojen hahmo-designit ovat todella muistettavia; mikään hahmo ei näytä samalta, jolloin katsojan on helpompi erottaa hahmot toisistaan. Tähän auttaa myös hahmojen vaatteet, hiustyyli ja kehonrakenne. Jokainen hahmo tuntuu siltä, että sen suunnitteluun on panostettu.
Kuva: https://thespinoff.co.nz/tv/01-02-2020/what-studio-ghibli-did-for-me-and-my-mother/
Fantasiatarinoissa tärkeää ei ole pelkästään visuaalinen mielikuvituksen käyttö, vaan maailmanrakennus eli worldbuilding. Tällä tarkoitetaan sitä, että luodaan fiktionaalisesta maailmasta uskottava fantasiaelementeistä huolimatta. Tämä onnistuu luomalla selvät säännöt esimerkiksi taian käytölle ja luoden realistisia piirteitä oikeasta maailmasta, kuten yhteiskunnan rakenteet. Johdonmukaisuus (consistency) on myös iso osa maailmanrakennusta. Consistency on syy sille, miksi esimerkiksi The Lord of the Rings -elokuvissa ei käytetä pyssyjä tai puhelimia; ne tekisivät tarinasta epäjohdonmukaisen esittämällä teknologiaa, mitä ei pitäisi olla olemassa. Ghibli-elokuvien worldbuilding on mestarillisen hyvin tehty. Ghibli-elokuvat luovat selkeät säännöt maailmalle, minkä takia ne tuntuvat uskottavilta. Samalla näissä elokuvissa näkyy jatkuvasti liikettä taustalla, mikä saa miljöön näyttämään melkein todelliselta. Niinkin pieneltä vaikuttavat asiat kuten taustahahmojen liike luo maailmasta uskottavan. Maailmanrakennuksessa tärkeää on luoda myös hahmoista uskottavia, mutta puhun Ghibli-elokuvien hahmoista myöhemmin.
Kuva: https://ghibli.fandom.com/wiki/Air_Destroyer_Goliath
Ghibli-elokuvissa ei käytetä mielikuvitusta vain uusien asioiden suunnitteluun. Yksi erittäin tehokas (ja helppo) worldbuilding-tapa on ottaa piirteitä oikeasta maailmasta ja lisätä tai muokata ne fiktionaaliseen maailmaan sopivaksi. Ghibli-elokuvat käyttävät monia oikean maailman piirteitä, mutta erilaiset lentämiseen tarkoitetut laitteet näkyvät useissa Ghibli-elokuvissa. Oikeassa maailmassa me käytämme lentokoneita ja helikoptereita lentämiseen. Näiden käyttäminen voisi tehdä fiktionaalisesta maailmasta liian samanlaisen kuin oikeasta maailmasta. Tämän takia useassa Ghibli-elokuvassa käytetään esimerkiksi ilmalaivoja tai ilmalaivoja muistuttavia laitteita. Ilmalaivoja on oikeassa maailmassa, mutta niitä ei olla kunnolla käytetty Hindenburgin onnettomuuden jälkeen vuonna 1937. Tällaisten tutulta, mutta silti vieraalta tuntuvien laitteiden käyttö fiktionaalisessa maailmassa saa miljöön vaikuttamaan vieraalta ja tutulta samaan aikaan. Ilmalaivat ovat myös iso osa Steampunk-genreä. Vaikka kaikki Ghibli-elokuvat eivät ole genreltään steampunk, Studio Ghibli on yksi harvoista yhtiöistä, mikä on tavallaan onnistunut luomaan tunnettuja steampunk-elokuvia tuoden genren mainstreamiin. Olen kirjoittanut kokonaisen blogin steampunkista ja siinä mainitsin Studio Ghiblin elokuvien olevan harvoja tunnettuja steampunk-elokuvia. Laputa: Castle in the Sky (1986) ja Howl’s Moving Castle ovat selkeitä steampunk-elokuvia ja elokuvat Porco Rosso (1992) ja The Wind Rises (2013) sisältävät steampunk-genrelle tyypillisiä ominaisuuksia.
Studio Ghiblin elokuvat ovat muistettavia niiden omaperäisyyden takia. Toki jotkut Ghibli-elokuvat perustuvat kirjaan tai satuun, mutta kyseessä ei ole hirveän tunnettuja tarinoita, ainakaan länsimaissa. Tätä taktiikkaa voi verrata Disney-elokuviin; Disney-elokuvat yleensä perustuvat erittäin tunnettuihin kirjoihin. Lähes kaikki Disney-elokuvat perustuvat johonkin vanhaan tarinaan. Jotkin niistä ovat selkeitä, kuten Snow White and the Seven Dwarfs (1937), Pinocchio (1940), Cinderella (1950), Alice in Wonderland (1951) ja Peter Pan (1953), mutta moni Disney-elokuva esitetään alkuperäisenä ideana ja se on aika törkeää. Esimerkiksi The Lion King (1994) perustuu William Shakespearen näytelmään Hamlet (1609) ja epävirallisesti elokuvaan Kimba the White Lion (1966) ja jopa Mikki Hiiri perustuu Buster Keatoniin. Tarkoitukseni ei ole puhua pahaa Disneystä, mutta itse arvostan enemmän omaperäisyyttä.
Sympaattiset hahmot
Olen huomannut, että monissa fantasiatarinoissa hahmot tuntuvat epärealistisilta. Hahmojen dialogi, taidot ja jopa persoona usein vaikuttavat liian vierailta, jolloin ihmisten on vaikea välittää tarinan hahmoista, koska ne eivät vaikuta aidoilta. Usein tämän takia hahmot myös vaikuttavat liian ylivoimaisilta. Ghibli-elokuvissa ei onneksi ole tällaisia hahmoja. En väitä, että kaikki hahmot ovat hyvin kirjoitettuja, mutta suurin osa hahmoista tuntuvat aidoilta, oikeilta henkilöiltä. Hahmoilla saattaa olla taikaa käytössä tai muita yliluonnolliselta tuntuvia taitoja, mutta Ghibli-elokuvien hahmoista tekee hyvän heidän persoonallisuus. Hahmot reagoivat asioihin ihan niin kuin olettaisi ja tekevät valintoja, mitkä tuntuvat järkeviltä. Ghibli-elokuvissa päähenkilönä on usein lapsi, eli hahmot yleensä käyttäytyvät sen mukaisesti. Monessa elokuvassa lapset käyttäytyvät liian ärsyttävästi tai liian kypsästi, jolloin he eivät vaikuta hyvin kirjoitetuilta hahmoilta. Ghibli-elokuvien lapsihahmot siis vaikuttavat hyvin todenmukaisilta. Tämän lisäksi Studio Ghibli osaa mielestäni kirjoittaa parhaiten naispuolisia hahmoja. Länsimaisissa elokuvissa naishahmoja ei usein kirjoiteta hirveän hyvin luoden heistä tylsiä tai liian ylivoimaisia. Varsinkin toimintaelokuvissa pelätään kirjoittaa naishahmoja, jotka omaavat naiselle stereotyyppisiä ominaisuuksia, kuten tunteellisuus, välittäminen tai perus naisellisuus. Tämän takia moni naishahmo muistuttaa enemmän miestä naisen kehossa. Ghibli-elokuvien naishahmoja ei käsitellä tällä tavalla; niitä käsitellään kuin mitä tahansa hahmoa luoden uskottavia ja hyvin kirjoitettuja hahmoja vahvuuksien ja heikkouksien kera.
Kuva: https://www.reddit.com/r/ghibli/comments/7jziio/strong_female_characters_ghibli_did_it_before_it/
Päähenkilöiden lisäksi Studio Ghibli osaa kirjoittaa myös mielenkiintoisia pahiksia. Lähes kaikissa Ghibli-elokuvissa pahis ei välttämättä edes vaikuta pahikselta. Ghibli-elokuvien pahiksilla on todella selkeät motiivit eivätkä he ole pahiksia pahuuden vuoksi. He toimivat antagonisteina päähenkilöille, mutta eivät välttämättä yritä tehdä mitään pahaa tai uhkaavaa. Monissa Ghibli-elokuvissa ei edes ole pahista. Usein Ghibli-elokuvien pahikset jopa tekevät yhteistyötä päähenkilöiden kanssa tarinan lopussa. Parhaiten minulle jäi mieleen pahis elokuvasta Princess Mononoke, Lady Eboshi. Tämä hahmo on erittäin mielenkiintoinen ja hyvin kirjoitettu, ja moni väittelee siitä onko hän antagonisti vai sankari.
Environmentalismi
Ympäristönsuojelua käsittelevillä elokuvilla on huono maine fiktiossa. Ne ovat yleensä todella tylsiä tai vain yksinkertaisesti typeriä. Studio Ghiblin elokuvat ovat ainoat esimerkit hyvistä elokuvista, mitkä keskittyvät ympäristönsuojeluun. Uskon tälle syyksi olevan se, että ympäristönsuojelu eli environmentalismi ei ole minkään Ghibli-elokuvan pääpiste. Useat environmentalismiin liittyvät elokuvat keskittyvät liikaa ympärinstönsuojeluun, jolloin katsojalle jää paha maku suuhun katsottuaan sellaisen elokuvan. Moni Ghibli-elokuva perustuu metsään, minkä takia ympäristö on iso osa miljöötä. Tällöin elokuva pystyy tehdä useita pieniä ja hienovaraisia viittauksia ympäristönsuojeluun. Ainoa Ghibli-elokuva, missä tämä ei onnistunut niin hyvin on Pom Poko (1994), mikä ironisesti keskittyi environmentalismiin liikaa.
Kuva: https://www.polygon.com/2017/1/9/14191220/studio-ghibli-spirited-away-princess-mononoke
Ghibli-elokuvissa on usein rinnastus luontoon ja teknologiaan. Tämä tarkoittaa sitä, että elokuva näyttää luonnon ja teknologian hyviä ja huonoja puolia tasaisesti ja reilusti näyttäen, miten luonto ja teknologia pystyvät olemaan olemassa yhdessä. Moni elokuva epäonnistuu tässä näyttämällä teknologian olevan syy ympäristön tuhoon ja näyttämällä luonnon turvallisena paikkana. Tällöin ihmisten kehitys näytetään negatiivisessa valossa ja luonto positiivisessa valossa sivuuttamalla luonnon aiheuttamat asiat, kuten sairaudet, myrskyt, villieläimet ja muut luonnonkatastrofit. En aloita ympäristöstä saarnaamista, mutta teknologia on tärkeä osa ihmisten kehitystä ja Studio Ghibli ymmärtää tämän.
Kaksi eri tyyppistä Ghibli-elokuvaa
Olen puhunut suurimmaksi osaksi Studio Ghiblin fantasiaelokuvista sivuuttaen kokonaan oikeaan elämään perustuvat elokuvat, mitkä ovat yhtä hyviä. Varsinkin The Wind Rises ja Whisper of the Heart (1995) ovat mestariteoksia. Tämän takia Ghibli-elokuvat voi jakaa kahteen eri kategoriaan: fantasiaa käsittelevät toimintaelokuvat ja oikean elämän ongelmia käsittelevät realistiset elokuvat. Toisaalta voisi myös sanoa kolmanneksi kategoriaksi urbaanifantasiaelokuvat eli elokuvat, jotka perustuvat oikeaan maailman, mutta sisältävät fantasiaelementtejä (Esimerkiksi Spirited Away ja My Neighbor Totoro). Itse silti luokittelen nämä urbaanifantasiaelokuvat fantasiakategoriaan.
Kuva: https://www.vox.com/2019/10/17/20919359/studio-ghibli-films-streaming-hbo-max
Yleensä nämä oikeaan elämään perustuvat elokuvat jäävät fantasiaelokuvien sivuun. Tämä johtuu todennäköisesti siitä, että Ghibli-elokuvat tunnetaan suurimmaksi osaksi niiden fantasiaelokuvista, jolloin voi olettaa suurimman osan yleisöstä olevan fantasiafaneja. Tekemällä täysin erityyppisen elokuvan saa elokuvalle erilaisen yleisön menettämällä osan vanhasta. Tämän saman ilmiön näkee aina, kun yhtiö, joka tunnetaan tietyn genren elokuvista, tekee jotain ihan uutta ja erilaista. Sama ei päde pelkästään kokonaisiin yhtiöihin vaan myös esimerkiksi ohjaajiin. Uuden genren parissa työskentely voi olla vieraalta tuntuvaa, jolloin kokemuksen puutteen takia elokuva epäonnistuu. Myönnän, että ensimmäiset oikeaan elämään perustuvat Ghibli-elokuvat eivät ole mitään mestariteoksia, mutta yhtiö silti onnistui tekemään elokuvia, jotka ovat aivan erilaisia normaaleihin Ghibli-elokuviin verrattuna. Itse pidän fantasiasta genrenä, mutta silti nautin oikeaan elämään perustuvista elokuvista, koska ne vaikuttavat tutummilta, sympaattisimmilta ja aidommilta. Ne ovat myös paljon rauhallisempia, ainakin yleensä.
Musiikin käyttö Ghibli-elokuvissa
Kauniin animaation lisäksi Ghibli-elokuvat muistetaan musiikin ansiosta. Ghibli-elokuvat osaavat käyttää oikeanlaista musiikkia oikeissa kohtauksissa onnistuen samalla luomaan muistettavan soundtrackin. Suuri kunnia tästä kuuluu säveltäjälle Joe Hisaishille, joka on säveltänyt lähes kaikki Ghibli-elokuvat. En usko monen tietävän tuota nimeä länsimaissa, mutta rehellisesti sanottuna en ole edes varma tunteeko moni länsimaisia säveltäjiä. Tietenkin minun kaltaiset nörtit osaamme mainita John Williamsin, Hans Zimmerin, Danny Elfmanin ja Howard Shoren, mutta en itse ole hirveästi tavannut ihmisiä, jotka tunnistavat nuo nimet. Tai sitten tunnistavat eivätkä osaa mainita heidän töitään. Säveltäjän työ on aika aliarvostettua, kun sitä miettii.
Alkuperäisten sävellysten lisäksi haluan puhua siitä, kuinka Whisper of the Heart onnistui kääntämään John Denverin kappaleen Country Roads japaniksi mestarillisesti. Samalla tuo biisi käännettiin japanista englanniksi eri sanoilla myös aika hyvin. Tässä elokuvassa ei muuten ole mitään mieleenpainuvaa sävellystä, mutta tämän yhden biisin käyttö toimii hyvin tarinassa. Monen muunkin elokuvan soundtrack perustuu yhteen biisiin, jolloin elokuvan tunnelma saattaa tuntua toistuvalta. Tässä elokuvassa Country Roads -kappaletta käytetään maltillisesti, eli katsoja ei kyllästy biisiin. Biisi soitetaan kokonaan vain kolme kertaa: alussa, keskellä ja lopussa.
Huonojen Ghibli-elokuvien kauneus
Totuus on se, että jokaisella elokuvastudiolla on huonojakin elokuvia. Se voi johtua monesta eri tekijästä, mutta se ei muuta asiaa. Haluan silti puolustaa Studio Ghiblin huonompia elokuvia sanomalla niiden olevan keskinkertaisia, ei huonoja (paitsi Ocean Waves (1993). Se ei tarjoa mitään katsojalle). Mielestäni lähes jokainen Ghibli-elokuva tarjoaa jotain mielenkiintoista katsojalle. Mielestäni selkeästi heikoimmat Ghibli-elokuvat ovat Ocean Waves, Only Yesterday (1991), My Neighbors the Yamadas (1999), Tales from Earthsea (2006), When Marnie Was There (2014) sekä yllättäen yksi rakastetuimmista Ghibli-elokuvista Howl’s Moving Castle. Nämä ovat mielestäni heikoimmat Ghibli-elokuvat, ja silti ne tarjosivat minulle jotain. Näissä elokuvissa on hyviä piirteitä, vaikka ne piirteet eivät tee elokuvasta automaattisesti hyvää. Esimerkiksi elokuvalla Tales from Earthsea on yksi parhaista aloituksissa elokuvalle. Hyvä aloitus ei silti korvaa koko muuta elokuvaa, mikä on harmillista.
Kuva: https://tokyotreat.com/news/history-of-studio-ghibli
Huomasin kaikkien näiden mainitsemieni heikkojen elokuvien ohjaajan olevan joku muu kuin Hayao Miyazaki lukuun ottamatta Howl’s Moving Castle -elokuvaa. Tiedän, että ohjaajan ja studion elokuvia ei saisi sekoittaa yhteen, mutta yleensä, kun mainitaan Studio Ghibli, ihmiset osaavat nimetä yhden nimen, Miyazaki. Kaikki rakastetuimmat Ghibli-elokuvat ovat Miyazakin tekemiä, jolloin on hyvä syy sanoa Miyazakin olevan osasyy Studio Ghiblin menestykseen. Mielestäni hän on yksi parhaimmista ohjaajista koskaan, koska hän on tehnyt vain ja ainoastaan yhden elokuvan, josta en pitänyt.
Miksi Ghibli-elokuvat ovat niin aliarvostettuja?
Rehellisesti sanottuna minulla ei ole mitään hajua, miksi Ghibli-elokuvat ovat niin aliarvostettuja. Siihen voi liittyä nykyäänkin olemassa olevat ennakkoluulot animea kohtaan, mutta edes se ei tunnu kunnolliselta syyltä. Suurin osa Ghibli-elokuvista ovat kaikkien ylistämiä, moni on saanut Oscar-ehdokkuuden, Spirited Away jopa voitti Oscar-palkinnon, nämä elokuvat esittävät hyvin kirjoitettuja naishahmoja, mielenkiintoisia pahiksia, miljöitä, keksintöjä ja paljon muuta. Joka tapauksessa olen itse Ghibli-elokuvien fani nykyään ja aion joku päivä katsoa Grave of the Fireflies -elokuvan jostain. Suosittelen, että kaikki katsoisivat Ghibli-elokuvia, edes Spirited Awayn. Itsen olen tottunut länsimaiseen tarinankerrontaan, minkä takia on mukavaa katsoa jotain ihan uudenlaista. En silti osaa sanoa onko Studio Ghibli parempi elokuvastudio kuin Disney; Disneyllä kuitenkin on pidempi historia ja sen myötä enemmän elokuvia.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti