Kuolevaisuus herättää hyvin erilaisia tunteita eri ihmisissä; jotkut pelkäävät sitä, jotkut ovat oppineet hyväksymään sen ja monet eivät edes ajattele sitä niin paljon. Siitä huolimatta kuolema tulee tapahtumaan kaikille, halusimme tai emme. Tämän takia on mietitty, millaista ihmisen elämä olisi kuolemattomana. Tilanne, jossa ihminen ei vanhentuisi tai haavoittuisi. Olisiko elämä parempaa silloin? Olisiko elämällä mitään arvoa silloin? Näihin kysymyksiin ei tietenkään voida vastata, koska vielä ei olla keksitty mitään, mikä aiheuttaisi kuolemattomuuden. Kuolemattomuus on myös aika kyseenalainen asia, sillä moni tekisi mitä vain saavuttaakseen sen, mutta moni sen sijaan pitää kuolemaa luonnollisena osana elämää. Vaikka kuoleminen on luonnollista, sen ei silti tarvitse olla välttämätöntä. Taudit ja luonnonkatastrofit ovat myös luonnollisia, mutta niillekin keksitään lääkkeitä ja ehkäisytapoja koko ajan. Itse ajattelen, että asian luonnollisuus ei ole itsessään tarpeeksi hyvä syy asian olemassaololle. Joka tapauksessa kuolemattomuuden mahdollisuutta tutkitaan jatkuvasti ja ehkä jopa meidän elinaikanamme se on mahdollista tavalla tai toisella.
Kuva: https://www.slideshare.net/WayneCornwell1/is-immortality-possible-102495813
Kuolemattomuus kiinnostaa minua ideana, koska sen mahdollisuus loisi ihmisille hyvin erilaisen näkökulman elämään. Nykyään meillä kaikilla ihmisillä on tietynlainen suunnitelma omalle elämälle tietäen, että se päättyy jossain vaiheessa. Jos on nuori, voi ajatella tulevaisuuttaan suunnittelemalla koulutusta, työelämää, päämääriä ja muita asioita, mitä haluaisi elämänsä aikana tehdä. Elämän pituuden rajoite saa meidät automaattisesti ajattelemaan tulevaisuuttamme. Tosin kuolemattomuus vaikuttaisi tähän suunnitteluun. Kuolemattomuuden saadessaan, me heittäisimme meidän suunnitelman 70-100 vuotisesta elämästä ikkunasta ulos ja miettisimme normaalin elämän pituuden sijasta ääretöntä lukua. Kuolemattomuuden avulla ihmisiltä lähtisi alitajunnasta oma idea kuolemastaan, joka rajoittaa kaikkea, mitä teemme. Me emme hyppää kalliolta maahan, koska me tiedämme sen aiheuttavan mahdollisen kuoleman. Tällaisen ajatustavan päättyminen voisi tuntua monen mielestä hyvin vapauttavalta.
Onko kuolemattomuus mahdollista?
Kuolemattomuutta pidetään usein toiveajatteluna, mutta onko sen olemassaololle mitään mahdollisuutta? Lyhyt vastaus tälle on kyllä, sillä on jo löydetty eläinlaji, joka on biologisesti kuolematon. Turritopsis nutricula tai toiselta nimeltään “kuolematon meduusa” on tunnetuin biologisesti kuolematon laji. Tämä laji voi silti kuolla vahinkoihin, mutta tämä laji osoittaa kuolemattomuuden olevan tavallaan mahdollista. Lajit kuolevat (luonnollisesti), koska me kulutamme energiaa solujen korjaamiseen ja jossain vaiheessa meillä ei ole enään tarpeeksi energiaa korjata omia solujamme. Turritopsis nutricula pystyy muuttamaan solutyyppiään, jolloin sen ei tarvitse huolehtia solujen korjaamiseen menevästä energiasta. Toki ihmisen ja meduusan biologia on hieman erilainen, mutta tuhoutumattomien solujen keksiminen teoriassa mahdollistaisi kuolemattomuuden myös ihmisille.
On todennäköistä, että emme koskaan onnistu muuttamaan omaa elimistöämme tarpeeksi tehdäksemme itsestämme kuolemattomia, mutta tässä meillä on teknologia apunamme. Mielestäni ei ole hirveän vaikea kuvitella tulevaisuutta, jossa voisimme vain kaupasta ostaa uusia ruumiinosia. Keinotekoisia ruumiinosia kehitetään jatkuvasti ja ilmeisesti keinotekoisia silmiä sokeille on jo olemassa; sama pätee keinotekoisiin raajoihin ja varsinkin ihoon. Uskon, että keinotekoisia sydämiä, keuhkoja ja ehkä jopa aivoja pystytään valmistamaan, kunhan teknologia kehittyy samaa vauhtia kuin nytkin. Tällaisten keinotekoisten ruumiinosien käyttäminen tekisi meistä kyborgeja, mikä kieltämättä kuulostaa ihan siistiltä.
Ruumiinosien uusiminen vaikuttaa meidän ruumiinrakenteeseen, mutta entä meidän mielemme? Jos keinotekoisia aivoja tulee olemaan, vaikuttavatko ne meidän ajatteluumme millään tavalla? Tarkoittaako aivojen uusiminen meidän kuolemista ja meidän kehossa elävän täydellinen kopio meistä? Tätä kysymystä on myös mietitty, jos lataisi oman mielensä tietokoneeseen: sitä ei voi tietää olisiko oikeasti tietoisesti elossa. Tällaista skenaariota verrataan kloonaamiseen. Sinusta tehty klooni ei tavallaan ole sinä, mutta se silti tavallaan on sinä. Jos sinä kuolet, sinun kloonisi on edelleen hengissä. Tarkoittaako tämä sitä, että sinä olet elossa, kun kloonillasi on täsmälleen samat muistot ja ominaisuudet kuin sinulla oli ennen kuolemaasi? Samalla tavalla mietitään oman mielensä lataamisesta tietokoneeseen. Mielensä lataamista pidetään todella todennäköisenä kuolemattomuuden saavuttamisessa. Tämä tarkoittaisi, että eläisimme virtuaalisessa maailmassa verkossa. Itselleni tulee mieleen Matrix-elokuvat ja The Sims -pelit. Ainoana ongelmana pidetään tietokoneiden tehoa; mikään tietokone ei pysty prosessoimaan aivojen toimintaa. Kuitenkin uskotaan tämän muuttuvan jo 2020-luvulla eli jo lähivuosina. Virtuaalisessa maailmassa asuminen on myös hyvin kiehtova ajatus, varsinkin jos olisi tietoinen siitä. Millainen se edes olisi? Olisiko se täsmälleen samanlainen kuin oikea maailma vai annettaisiinko ihmisille enemmän vapauksia? Yllättäen minä vertaan tätä skenaariota elokuviin ja varsinkin videopeleihin, mitkä sisältävät maailmoja, joissa monet haluaisivat asua tai käydä. Jossain fiktiivisessä maailmassa asuminen ilman pelkoa kuolemasta olisi unelma monelle. Pitää myös muistaa, että hyvin tunnetun teorian mukaan me asumme tällä hetkellä tällä hetkellä simulaatiossa.
Mainitsin jo kloonauksen, mutta moni ajattelee senkin mahdollistavan kuolemattomuuden. Kloonien tekemisen ainoana ongelmana on se, että fyysisesti sinä et kuole, mutta sinun oma yksilöllinen mielesi kuolee. Kloonaamisen pitäisi tämän takia olla jatkuva prosessi. Kloonauksessa on silti monia ongelmia; ensinnäkin YK on asettanut maailmanlaajuisen kiellon kloonaamiselle eikä kloonaus edes ole vielä mahdollista. Kloonaus kieltämättä kuulosta ihan mielenkiintoiselta idealta, mutta siinä on aina se mahdollisuus, että kloonisi kääntyy sinua vastaan ennen kuin kuolet. Näistä eri esimerkeistä voi päätellä kuolemattomuuden olevan mahdollisuus tulevaisuudessa. Tosin näiden esimerkkien toteuttaminen vaatii vielä aikaa, mutta kuolemattomuuden tutkiminen on koko ajan meneillään, joten se myös kehittyy koko ajan.
Mitä kaikkea tekisi kuolemattomana?
Ajatellaan tilanne, jossa sinä olet kuolematon: sinä et vanhene ja sinun kehosi uudistumisjärjestelmä on niin tehokas, että kaikki haavasi ja tautisi paranevat saman tien. Tämän saatuasi selville, mitä teet? Aiotko elää elämääsi normaalisti vai muutatko elämäntyyliäsi täysin? Kuolemattomuus loisi ihmiselle paljon uusia mahdollisuuksia tehdä mitä tahansa. Meitä ennen pidätellyt tietoisuus kuolemasta on kuolemattomuuden saadessa tarpeeton. Realistisesti ajateltuna on vaikea sanoa muuttaisiko omia elämäntapojaan kuolemattomuuden saatua, varsinkin jos muut ihmiset eivät omaa kuolemattomuutta. Oman kuolemattomuuden mainostaminen saattaisi olla hyvin huono idea, koska sinusta todennäköisesti tehtäisiin koekaniini. Toki monet vastustaisivat tällaista vapauden riistämistä, varsinkin Suomessa, mutta moni vaikutusvaltainen henkilö haluaisi itsekin olla kuolematon, jolloin kysymyksiä ei kysyttäisi. Tämän takia pitäisi olla hyvin varovainen, kenelle kertoo omasta kuolemattomuudestaan vai kertooko ollenkaan. Tällaisessa tapauksessa pitäisi myös varoa hengenvaarallisia tilanteita, koska niistä selviytyminen vaikuttaisi epäilyttävältä.
Tutkijoiden kohdalla kuolemattomuus olisi ihanteellinen tilanne, koska se mahdollistaisi ihmiskokeiden tekemisen itseensä eikä tarvitsisi pelätä kuolemaa. Nykyään ihmiskokeita pidetään hyvin epämoraalisina, mutta tällaisessa tilanteessa sillä ei olisi väliä. Pystyttäisiin tutkimaan vaarallisten aineiden vaikutusta ihmiseen ja muita hengenvaarallisia kokeita liittyen erilaisiin fyysisiin kokeisiin. Sarjassa MythBusters (2003-2016) käytetään jatkuvasti koenukkeja, kun testataan myyttien todennäköisyyttä. Kuolemattoman ihmisen käyttäminen tällaisissa tutkimuksissa tekisi tuloksesta tarkemman. Toisaalta kuolemattomuus ei tarkoita, ettei tuntisi kipua, joten kuolemattoman ihmisen pakottaminen tällaisiin testeihin olisi kiduttamista; masokistit varmaan pitäisivät tällaisista testeistä.
Olen kuullut monen sanovan, että he myisivät omia ruumiinosiaan mustilla markkinoilla, jos olisivat kuolemattomia. Tällöin ei vahingoittaisi ketään toista ihmistä ja siitä voisi tienata merkittävästi. Kuolemattomana ihminen pystyisi myymään ruumiinosiaan helposti, koska ruumiinosat kasvaisivat aina takaisin. Tämän saavuttamiseksi pitäisi siis oppia olemaan ammattilainen itsensä leikkelemisessä tai palkata joku toinen henkilö tekemään leikkelyn sinun puolestasi, mieluusti luotettavan henkilön. Tämä olisi mielestäni ihan hyvä idea, ellei se olisi laitonta. Se saattaa toimia jonkin aikaa, mutta lopulta viranomaiset saisivat sinut kiinni, jolloin eläisit vankilassa. Tosin tämä ei välttämättä ole niin huono asia, sillä elät ikuisesti. Kuolemattomana ihminen keksisi varmasti jonkin tavan päästä vankilasta, vaikka se kestäisi satoja vuosia. Yleisesti rikoksien tekeminen olisi paljon helpompaa, koska vankilatuomio ei vaikuttaisi niin pahalta. Vaikka tuomio olisi elinkautinen, valtio alkaisi kysellä kysymyksiä, kun vanki ei vanhene lainkaan vuosien saatossa. Rikollisuuden lisäksi kuolemattomuus tekisi viranomaisten elämästä myös helpompaa, koska ei tarvitsisi pelätä kenenkään ampuvan sinua hengiltä, sama pätee sotilaisiin. Jos kuolemattomuudesta tulisi yleinen asia, uskon eri valtioiden käyttävän tällaisia yksilötä tietynlaisina supersotilaina sodassa.
Kuolemattomuuden omaaminen saisi henkilön vaikuttamaan voittamattomalta, ehkä jopa jumalalta. Moraalisesti harmaammat henkilöt voisivat käyttää omaa kuolemattomuuttaan luoden uskonnon tai kultin. Uskon kuolemattoman saavan helposti seuraajia, varsinkin todistettuaan kuolemattomuutensa. Kuolemattomuus käsitteenä vaikuttaa niin yliluonnolliselta, jolloin sen avulla uskonnollisen organisaation luominen ei vaikuta niin vaikealta. Jos joku omaisi kuolemattomuuden, se herättäisi minunkin mielenkiintoni. Itse en osaa sanoa tekisinkö itse jonkinlaista kulttia, jos olisin kuolematon. En tekisi sitä ainakaan saman tien, mutta elettyäni sata vuotta, mielipiteeni saattaisi muuttua. Se olisi ainakin hyvin mielenkiintoista.
On vaikea sanoa, kuinka paljon ihmiset muuttuisivat kuolemattomuuden saadessa. Se varmasti vaikuttaisi eri ihmisiin eri tavalla. Mainitsin paljon tilanteita, joissa kuolemattomuus olisi vain yksittäinen asia. Tällaiset tilanteet ovat suurimmaksi osaksi vain erilaisia keksittyjä skenaarioita, mitkä eivät todennäköisesti toteudu. Uskon, että kun viimeinkin kuolemattomuus mahdollistetaan, se on joko kaikille tai vain rikkaille mahdollinen, ei vain yhdelle henkilölle mahdollista.
Moraalisia kysymyksiä liittyen kuolemattomuuteen
Vaikka kuolemattomuus poistaisi elämiseen liittyviä rajoitteita, se tekisi tietyistä asioista monimutkaisempia, etenkin tilanteessa, jossa olisit yksilöllisesti kuolematon toisin kuin muut ympärilläsi. Usein otetaan esimerkiksi naimisiin meneminen. Olisitko valmis menemään naimisiin kuolemattomana, kun puolisosi ei ole kuolematon? Tällöin sinä joutuisit kokemaan puolisosi kuolemisen. Tällä hetkellä ideaalisessa aviosuhteessa molemmat elävät vanhoiksi, jolloin he pystyvät elämään suurimman osan elämästään yhdessä, mutta kuolemattomana joutuisit kokemaan puolisosi kuolemaan liittyvän surun tietäen, että et koskaan liity hänen seuraansa. Olisitko valmis elämään tämän sydänsurun kanssa? Toisaalta käytännöllisesti ajateltuna moni avioliitto päättyy eroon ja ihminen kykenee rakastamaan montaa ihmistä yhden sijaan. Äärettömän pitkässä elämässä todennäköisesti kokisi siis monta tämänkaltaista tilannetta. Mieli myös unohtaa, mutta voimakkaan sydänsurun unohtaminen voisi mahdollisesti kestää jopa satoja vuosia.
Kuva: https://www.thebuzzbusiness.com/could-humans-become-immortal-in-our-lifetimes/
Kuolemattomana varmaan miettisi myös lapsen hankkimista ja sen kannattavuutta. Lapsen saaminen kuolemattomana olisi aika ristiriitaista, koska jos lapsi on kuolematon, lapsi pysyy vauvana eli ei vanhenisi. Se ei välttämättä olisi hirveän mukavalta tuntuva elämä lapselle eikä vanhemmille. Tosin lapsen ollessa kuolevainen, se tarkoittaisi lapsen kuolevan ennen sinua. Sen kanssa eläminen saattaisi olla hankalaa, varsinkin silloin, kun lapsi olisi vanha mies samalla vanhempansa eivät vanhenisi. Tällainenkin kokemus olisi sydäntäsärkevä eikä sitä unohtaisi tuosta vain. Samalla kuolemattomuuden takia lapsien hankkiminen tekisi väestönkasvusta suuremman ongelman.
Tällaisten moraalisten kysymysten takia kuolemattomuutta pidetään kirouksena siunauksen sijaan. Kuolemattomana näkisi kaikkien ystäviensä ja perheenjäsenten kuoleman. Voi myös miettiä, mitä tapahtuu, kun haluaa kuolla. Itsensä tappaminen olisi mahdotonta, jolloin tuhansia vuosia eläminen saattaisi tuntua hyvin raskaalta monelle. Yhteiskunnassamme itsemurhia yritetään onneksi välttää mahdollisimman tehokkaasti, koska elämää pidetään niin tärkeänä asiana. Mutta kuolemattomalle tulisi varmasti jossain vaiheessa elämäänsä ajankohta, jolloin ajattelee eläneensä tarpeeksi kauan.
Perintö = kuolemattomuus
Kun puhutaan kuolemattomuudesta yleensä, ei käsitellä mainitsemiani keksittyjä skenaarioita, joita käsitellään suurimmaksi osaksi vain huvikseen. Yleensä kuolemattomuudesta puhutaan perinnön jättämisenä. En tarkoita tällä perinnön jättämistä sukulaisille kuoltuasi, vaan maailmaan jättämääsi jalanjälkeä, minkä avulla sinut muistetaan kuolemasi jälkeen. Moni uskoo, että ihminen kokee kaksi kuolemaa: ensimmäisen kokee, kun kuolee fyysisesti, ja toisen kokee, kun sinut unohdetaan. Perinnön jättäminen voi olla niinkin yksinkertaista kuin lapsien saaminen tai maineen saaminen. Tällaiset teot varmistavat henkilön muistelemisen kauan henkilön kuoltua. Elokuvassa Coco (2017) tätä ideaa käsiteltiin hyvin kypsästi sanoen, kuinka tärkeää on muistaa omat sukulaisensa, jotta he voivat elää muistoissamme.
Yleensä perinnön jättämisellä tarkoitetaan hyvin henkilökohtaisia asioita, kuten lapsien saamista, mutta yleistä on luoda oma perintö tekojen avulla. Tämäkään ei välttämättä aina toimi niin kuin itse haluaisi. Esimerkiksi yksi USA:n perustajaisistä Alexander Hamilton teki erittäin merkittäviä asioita elämänsä aikana luoden perintönsä ollessaan osa USA:n kehitystä. Moni ei kuitenkaan ollut tietoinen hänestä, kunnes hänestä tehtiin musikaali Hamilton (2015). Tämä kasvatti Hamiltonin arvostusta ja tietoisuutta. Tällaisessa tapauksessa henkilön perintö eli kunnolla vasta jälkeenpäin.
Olisiko kuolemattomuus kannattavaa?
Itse suostuisin kuolemattomuteen saman tien. Minä en ole sellainen ihminen, joka pelkää kuolemaa niin paljon, mutta jos saisin valita, jättäisin sen ehdottomasti pois elämästäni. Uskovaisella saattaisi olla eri vastaus, koska uskoisi tuonpuoleiseen elämään, mutta ateistina en usko sellaiseen. En myöskään pidä siitä ajattelutavasta, että “kuolema antaa elämälle merkityksen”. Se olisi sama asia kuin sanoisi kurjuuden antavan onnellisuudelle merkityksen. Tämän takia olisi hienoa, jos kuolemattomuudesta tulisi mahdollista elinaikanani. Tiedän, että kuoleman olemassaolosta on turha valittaa, koska se on osa elämää. Siitä huolimatta teknologian avulla se voi olla mahdollisuus tulevaisuudessa. Me joka tapauksessa koitamme jatkuvasti estää ja vähentää kurjuutta ja eikö kuolema luo pelkästään sitä, kurjuutta? Ei välttämättä henkilölle, joka kuolee, mutta kuolleen henkilön läheisille. Itse siis ajattelen kuolemaa tautina, jolle pitäisi keksiä lääke mahdollisimman nopeasti.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti