Vaikka viime vuosien aikana tapahtunut globalisaatio on yhdistänyt ihmisiä ympäri maailmaa, emme ole päässeet eroon yhdestä suurimmasta kommunikaatioon liittyvästä ongelmasta, kielimuurista. Toki englanti on hyvin yleinen kieli länsimaissa, mutta varsinkin monissa kehitysmaissa englannin kieltä ei hirveästi osata puhua. Tähän voi liittyä mm. koulutuksen puute, englanninkielisen median vähäisyys tai pelkkä kielen syrjiminen; Ranskassa varsinkin kaiken kuulemani mukaan englantia ei mielellään puhuta, ellei sitä tarvita turisteja varten. Monessa maassa myös dubataan englanninkielisiä elokuvia ja sarjoja omalle kielelle, jolloin ihmiset eivät paljastu englannin kielelle viihteen tai median kautta. Englannin lisäksi espanja, portugali, kiina, ranska ja jopa hindi ovat hyvin yleisiä kieliä, mitkä jäävät aika usein englannin varjoon. Tähänkin liittyy länsimaisuus, jossa englanti on kaikkein näkyvin kieli, mutta länsimaisten alueiden ulkopuolella englanti ei ole niin vahvassa asemassa kuin luulisi: esimerkiksi Bollywoodissa, Intiassa tuotetaan vuosittain paljon enemmän elokuvia kuin Hollywoodissa, Yhdysvalloissa, vaikka uskon suurimman osan meistä tietävän paljon enemmän Hollywood-elokuvia kuin Bollywood-elokuvia. Puhumattakaan kiinasta (mandariinikiina), mikä on yleisin äidinkieli koko maailmassa tällä hetkellä. Tällaisten kulttuurillisten, historiallisten ja alueellisten erojen takia kielet ja niiden väliset puolueellisuudet ovat hyvin erilaisia, jolloin kielimuuri on edelleen yksi suurimmista ongelmista kommunikaation suhteen.
Kuva: http://extremetranslation.fi/esperanto-keinotekoinen-kieli/
Kielimuurin murtamiselle on yritetty keksiä monta eri ratkaisua, mutta yksi kunnianhimoisin ratkaisu on ollut esperanton kielen kehittäminen. Emme tietenkään voi oppia kaikkia maailman kieliä; meillä ei ole aikaa, varaa, resursseja tai rehellisesti sanoen älykkyyttä tai muistia siihen. Itse pidän monikielisyyttä rikkautena. Vaikka en ole mikään kielitieteilijä enkä osaa hirveän montaa kieltä (suomea, englantia ja hyvin vähän ruotsia), arvostan eri kieliä samalla logiikalla kuin arvostan eri kulttuureja. Erilaiset kielet luovat maailmasta verbaalisesti isomman paikan ja luovat tietynlaista salaperäisyyttä eri alueiden kommunikaatioon. Siitä huolimatta kielien erot ovat historian aikana johtaneet aika ikäviin tilanteisiin: miettikää, miten olisi käynyt, jos Etelä-Amerikan alkuperäiskansat ja sinne saapuneet espanjalaiset ja portugalilaiset olisivat osanneet toistensa kieliä. Esperanton kielellä on hyvä idea ja olisi mielenkiintoista nähdä sen käytön lisääntyvän, mutta onko se enää niin käytännöllinen kieli? Kyseessä tosin ei ole ihan kuollut kieli myöskään.
Mikä esperanto on?
Lyhyesti sanottuna esperanto on keinotekoinen kieli, mikä perustuu luonnollisiin kieliin. Esperanton alkeet kehitettiin ennen vuotta 1887 silmälääkäri ja kielitieteilijä L. L. Zamenhofin toimesta. Kannattaa ottaa huomioon, että 1800-luvulla englannin kieli ei ollut samanlaisessa asemassa kuin nyt kansainvälisesti. 1800-luvulla oli vielä meneillään aika, jota itse kutsun “kielien sodaksi”; aika, jolloin kielet yrittivät kilpailla siitä, mistä kielestä tulisi kansainvälisin kieli. Tosin nyt tiedämme englannin tavallaan voittaneen tämän “sodan”, etenkin länsimaissa. 1800-luvulla ranska, venäjä, saksa ja espanja olivat niin sanottuja yhteiskieliä Euroopassa englannin ollessa yleistä vain Iso-Britanniassa. Zamenhofin ollessa nykyisestä Puolasta (alueen omisti siihen aikaan Venäjä), Itä-Euroopan kielet olivat iso osa elämää. Zamenhofista pitää myös kertoa, että hän oli aika taitava kielien suhteen osaten ilmeisesti puhua äidinkieliensä lisäksi saksaa, ranskaa, englantia, espanjaa, kreikkaa, hepreaa ja jopa latinaa. Zamenhofilla kuulemma oli ajatuksia latinan kielen elvyttämisestä, mutta hän huomasi sen olevan liian vanhentunut ja jopa aika vaikea kieli maailmanlaajuiseen käyttöön. Zamenhofin mukaan yksinkertaisuus ja säännöllisyys tekevät kielestä hyvän kansainväliseen käyttöön. Kaikki, jotka ovat koskaan opiskelleet toista kieltä, tietävät, kuinka ärsyttävää on muistaa ja opetella kaikki kielen poikkeukset ja taivutukset. Englannin kieltä ja jopa suomen kieltä on kritisoitu turhan monista poikkeuksista ja epäsäännöllisistä taivutuksista. Tosin rehellisesti sanoen kaikilla kielillä tuntuu olevan tämä ongelma. Oman äidinkielen analysoinnissa ei välttämättä edes ajattele kielen vaikeutta; yleensä siihen liittyy sellainen “jos minä osaan puhua tätä kieltä, niin miten se voi olla niin hankalaa” -asenne.
Kuva: https://en.wikipedia.org/wiki/L._L._Zamenhof
Esperanto perustui eurooppalaisiin kieliin, kuten romaanisiin ja slaavilaisiin kieliin. Pakko myös nostaa hattua Zamenhofille kokonaan uuden kielen kehittämisestä. J. R. R. Tolkien myös kehitti uuden kielen The Lord of the Rings -kirjojansa varten, mutta se on ihan eri asia kuin oikeaan käyttöön tarkoitetun kielen kehittäminen. Kielen kehittämisessä pitää ottaa niin monta asiaa huomioon, joten voin vain kuvitella, kuinka paljon työtä Zamenhof laittoi uuden kielen kehittämisen eteen. Esperanton alkuvaiheessa syntyi myös niin sanottu esperantoliike, mikä levitti kieltä ympäri maailmaa saaden näkyvyyttä ja uusia jäseniä. Aluksi kieltä esiintyi suurimmaksi osaksi vain Itä-Euroopassa, mutta liikkeen kautta se sai jäseniä eri puolilta maailmaa. Noin vuonna 1904 se levisi Suomeen. Esperantoa jopa ehdotettiin Kansainliitolle yhdeksi järjestön käyttökieleksi ensimmäisen maailmansodan jälkeen.
Kuva: https://kapinatyolainen.net/2019/11/06/esperanto-tyolaisten-latina/
Esperanton tarkoituksena ei ole koskaan ollut korvata yhtäkään luonnollista kieltä, vaan pikemminkin toimia tietynlaisena sivukielenä äidinkielen lisäksi. Esperanton yksinkertaisuus tekisi siitä suhteellisen helposti opittavan kielen. Kuvitelkaa maailma, jossa esperanton kieli olisi oikeasti yleistynyt yleiseen käyttöön: jokaisella olisi oma äidinkieli ylläpitäen oman kielellisen identiteetin ja paikallisuuden. Mutta tämän lisäksi kouluissa opetettaisiin esperanto kaikille, jolloin välittämättä siitä, mistä toinen henkilö on, kommunikaatio onnistuisi. Oli sitten kyseessä kaupankäynti, poliittiset suhteet, kirjeenvaihto tai normaali kommunikaatio esimerkiksi ulkomaalaisten kanssa. Tämän voi viedä seuraavallekin tasolle: mitä jos kaikki maailman elokuvat, sarjat, uutiset, kirjat, tekstitykset ja muukin media olisi esperanton kielellä? Nykyään lähes kaikki näistä asioista ovat englanniksi, mutta esperanton yleistyessä tälle tasolle, jopa englantia äidinkielenä puhuvissa maissa esperanton oppiminen olisi välttämätöntä. Olen huomannut monella englantia äidinkielenä puhuvalla olevan sellainen asenne, että heidän ei tarvitsisi oppia toista kieltä englannin ollessa niin yleinen. Sanoisin monen (joka ei puhu englantia äidinkielenään) oppineen englantia nimenomaan median ja viihteen kautta, jolloin englannin kielen oppiminen on ollut paljon helpompaa, koska se on aktiivinen osa elämää. Jos esperanto olisi samassa asemassa kuin englanti nyt, siitä tulisi valloittava kieli ympäri maailmaa. Aina, kun kuulee toista kieltä mitä ei ymmärrä, tulee hirveän vieraannuttava olo, etenkin jos ei ole tekstityksiä. Tällaisten ongelmien ratkomiseksi esperanto keksittiin.
Esperanton uskoisi olevan täysin kuollut kieli, sillä kyseessä on keinotekoinen kieli, mikä ei ole edes hirveän vanha. Silti esperanto on vieläkin aktiivisessa käytössä, vaikka se ei ole hirveän yleinen. Esperantoa käytetään musiikissa, kirjallisuudessa, käännöksissä, radiossa, blogeissa, verkkosivustoissa ja jopa kirjeenvaihdossa. Puhun myöhemmin lisää esperanton nykyisestä tilanteesta, sillä kyseessä ei todellakaan ole kuollut kieli (vielä), vaikka moni väittää niin. Itse pidän esperanton tarkoituksesta, vaikka sen käytännöllisyys on kyseenalaista. Se varmistaisi monikielisyyden rikkauden muuttamatta paikallista kieltä, mutta samalla murtaisi kielimuurin kansojen välillä. Tosin asia ei ole niin yksinkertainen, sillä esperanton toimiminen teoriassa ei vastaa käytännöllisyyttä, kuten voi huomata esperanton historiasta.
Esperanton käytännöllisyys
Esperanto kehitettiin niin sanotusti kansainväliseksi kieleksi; ainoa ongelma on, että se ei ole niin kansainvälinen. Tällä hetkellä esperanton oppimista ei pidetä hirveän järkevänä, sillä kyseessä ei ole kieli, mitä puhuttaisiin kaduilla tai tietyillä paikoilla. Nykyään esperantoa puhutaan suurimmaksi osaksi internetissä ja hyvin harvassa ryhmässä tai tapaamisessa. Itse tosin ajattelen minkä tahansa vieraan kielen oppimisen olevan hyvä asia, mutta kieltämättä kannattaisin itsekin mieluummin jonkin yleisen kielen oppimista. Esperantolla on myös tietynlainen brändäysongelma, sillä moni ei edes ole tietoinen siitä. Esperanto ei esiinny mediassa, fiktiossa tai edes historiassa lukuun ottamatta harvoja poikkeuksia. Jopa kielien tutkimisen kannalta esperanto tuntuu olevan yllättävän aliarvostettu kieli esperanton ollessa keinotekoinen kieli. Keinotekoisena ja nuorena kielenä se ei ole ehtinyt hirveästi kehittyä, kuten luonnolliset kielet.
Esperantoa on kritisoitu mm. sen eurooppalaisuudesta. Zamenhofin tarkoitus oli tehdä esperantosta kansainvälinen kieli, mutta hän ei ottanut huomioon Euroopan ulkopuolisia kieliä. Toki monet eurooppalaiset kielet ovat levinneet ympäri maailmaa, etenkin Afrikkaan kolonisaation yhteydessä sekä Etelä- ja Pohjois-Amerikkaan ‘löytöretkien’ aikana. Zamenhof tosin ei ottanut huomioon näiden eurooppalaisten kielien olevan tunkeutuvia kieliä, joiden alkuperäinen tarkoitus oli korvata alueiden alkuperäiskielet, mikä menisi Zamenhofin filosofian vastaisesti. Jälleen kerran voisi sanoa eurooppalaisten kielien olevan valloittavia kieliä varsinkin nykyään, mutta esimerkiksi Aasiassa eurooppalaiset kielet eivät ole niin vahvassa asemassa: venäjän kieltä en laske, koska sen maantieteellinen ja kulttuurillinen käyttö ylettyy sekä Eurooppaan että Aasiaan Venäjän rajojen mukaisesti. Esperanton ollessa eurooppalaisiin kieliin perustuva, se tuntuu hyvin epäreilulta kansainväliseksi kieleksi.
Esperanton oppimisen kannalta yksi iso ongelma on koulutus. Vaikka kouluissa opetettaisiin esperantoa pakollisena kielenä, monessa maassa ei ole samanlaista koulutustasoa kuin rikkaissa maissa. Kehitysmaissa koulutus ei ole aina edes mahdollista ja jopa joissakin rikkaissa maissa (esim. USA:ssa) koulutuksen taso ei ole parasta mahdollista keskittyen suurimmaksi osaksi vain omaan maahansa. Samasta syystä englanti ei ole niin yleinen kieli joissakin päin maailmaa, sillä sitä ei opeteta kouluissa tai monella ei ole varaa käydä koulua. Yksi parhaimmista tavoista yleistää esperanton käyttöä olisi opettaa sitä kouluissa ympäri maailmaa, mutta käytännöllisyyden kannalta se ei ole mahdollista. Ensin kannattaisi saada se koulutus mahdollisuudeksi kaikille.
Esperanton käyttöön liittyy myös ihmisten puolueellisuus. Monet näkevät oman kielensä niin isona osana omaa kansallista identiteettiäänsä ja minäkuvaansa, jolloin uuden kielen esittäminen ei tunnu kovin houkuttavalta, vaikka se olisi helppoa oppia. Samasta syystä moni vihaa ruotsia Suomessa: ei sen takia, että oli huono siinä koulussa, vaan koska sen käyttöä Suomessa ei nähdä niin merkittävänä, pikemminkin pakotetulta. Ruotsin kielen opetus Suomessa on usein selitetty sillä, että olemme olleet osa Ruotsia, joten siksi se pitää oppia, mutta entä venäjän kieli? Sanoisin venäjän olevan kansainvälisellä tasolla paljon käytännöllisempi kieli kuin ruotsi. Tästä huolimatta esperanton tarkoituksena ei ollut korvata kieliä, vaan toimia toisena kielenä maailmanvälisen kommunikaation välineenä, joten tällainen puolueellisuus omaa kieltään kohtaan ei välttämättä toimi. Se on sama asia kuin ei opettelisi englantia, koska pitää suomen kieltä niin tärkeänä. Ymmärrän joillakin kielillä olevan myös historiallisia merkityksiä; siitä johtuu venäjän kielen opetuksen vähäisyys Suomen peruskouluissa.
Kuva: https://fi.pinterest.com/pin/743305113491785948/
Puolueellisuuden lisäksi esperanton käytännöllisyyttä on kritisoitu sen yksinkertaisuudesta. Tämä saattaa kuulostaa oudolta, sillä moni varmasti pitäisi yksinkertaisen kielen oppimista suhteellisen helppona, mutta ongelmana ei ole kielen oppimisen vaikeus. Monia kieliä arvostetaan niiden verbaalisesta rikkaudestaan omaten erilaisia lausumia, taivutuksia, synonyymeja, murteita, aksentteja ja muita hienoja sanamuotoja. Yksinkertaisia kieliä pidetään hyvin tylsinä kielinä, koska yksinkertaiset kielet eivät välttämättä kuulosta yhtä hienoilta tai miellyttäviltä. Pakko itsekin myöntää, että ranskan kielen kuunteleminen on paljon miellyttävämpää kuin esimerkiksi viron kielen kuunteleminen ranskan kuulostaessa niin ylelliseltä. Samalla venäjän kieli kuulostaa hyvin aggressiiviselta. Kun ei ymmärrä kieliä, ne kuulostavat erilaisilta pelkän tunteen kautta, jolloin ymmärrän, miksi moni pitäisi yksinkertaisia kieliä tylsinä. Silti moni ei ajattele kielen kauneutta, vaan käytännöllisyyttä. Englannin kielen hienoudesta on monia eri mielipiteitä, mutta siitä huolimatta sen väitetään olevan nykyinen kansainvälinen kieli.
Esperanton kohtalo
Vaikka esperanto ei ole kuollut kieli, sen asema ei ole paras mahdollinen. Arvioiden mukaan noin tuhat ihmistä puhuu esperantoa äidinkielenä ja eri lähteet väittävät eri määriä esperanton puhujamäärästä; yleinen arvio on noin 1,6-2 miljoonaa puhujaa. Yli miljoonaa puhujaa saattaa kuulostaa aika pieneltä verrattuna seitsemään miljardiin ihmiseen, mutta silti voi sanoa kielellä olevan tarpeeksi puhujia, jolloin se ei kuole ainakaan lähivuosina. Tosin esperanto ei todennäköisesti tule leviämään hirveästi lähitulevaisuudessa. Zamenhof ja esperantoliike levittivät kieltä sen alkuvuosina, mutta siitä tuli myös paljon ongelmia: 1930-luvun aikana molemmat Adolf Hitler sekä Joseph Stalin teloittivat useita esperanton puhujia epänationalististen suuntautumuksien myötä (Zamenhof oli juutalainen, joten tietenkin natsit vihasivat juutalaisen kehittämää kieltä) ja kylmän sodan aikana esperantoa pidettiin vakoojien kielenä ja molemmat osapuolet pelkäsivät esperanton käyttöä propagandan levittämisessä. Zamenhofin tytär Lidia myös levitti esperantoa kielen opettajana, mutta valitettavasti kaikki Zamenhofin lapset kuolivat holokaustissa. Siitä on ristiriitaisia tutkimuksia, onko esperanton käyttö pikkuhiljaa kasvamassa vai vähenemässä. Joka tapauksessa kielen mahdollinen nousu/lasku on aika hidasta.
Kaikesta huolimatta esperanto jäi aikalailla unohdetuksi kieleksi, eikä varmaan koskaan päädy kansainväliselle asemalle kuin sen oli tarkoitus. Tavallaan englannista tuli se kaikkien tietämä “kansainvälinen” kieli, tai ainakin uskon sen tulevan kansainväliseksi kieleksi. Oma ennustukseni on, että koulutuksen parantumisen ja yleistymisen kautta englantia opetetaan entistä enemmän enemmistölle ihmisistä, jolloin tulevaisuudessa entistä useampi osaa puhua englantia. Tosin moni olettaa samaa kohtaloa kiinan kielelle. Kannattaa muistaa, että “kielien sodasta” ei ole hirveän kauan aikaa, joten todennäköisesti useiden tunnettujen kielien asema paranee ajan myötä. Esperanto on saattanut epäonnistua tavoitteessaan, mutta samat haaveet elävät kansainvälisestä kielestä kaikissa, jotka vihaavat kielimuuria.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti