Kun menee ensimmäisen kerran armeijaan, yhdet ensimmäisistä auktoriteeteista ovat varusmiesjohtajat, eli alikersantit (alik) ja upseerikokelaat (kok). Upseerikokelaat tulevat vasta myöhemmin kuvioihin palveluksen aikana, joten alokkaat saavat ensimmäisen tottumuksen armeijan kuriin alikersanttien kautta. Yleensä kun mietimme ihmisiä, joilla on minkäänlaista valtaa tai auktoriteettia, mietimme henkilöitä, jotka ovat selkeästi vanhempia ja kokeneempia. Sen takia on outoa, kun ensimmäiset tapaamamme auktoriteetit armeijassa ovat yleensä vain muutaman vuoden vanhempia, joskus jopa samanikäisiä tai jopa nuorempia. Sellainen asetelma luo aika paljon ristiriitaisia ajatuksia johdosta. Tosin sama tunne on lapsena koulussa, kun ajattelee vuoden vanhempien olevan jostakin syystä paljon vanhempia kuin itse. Jotenkin vuoden vanhemmat opiskelijat vaikuttivat paljon suuremmilta ja kypsemmiltä. Samoin käy usein armeijassa; muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta moni varusmiesjohtaja vaikutti mielestäni paljon vanhemmalta kuin mitä he oikeasti olivat. Alikersantin ja alokkaan välinen suhde on teoriassa aika kiusallinen molemmin puolin, sillä alokkaiden kuuluisi aina puhutella alikersanttia kuin varusmiesjohtajalla olisi vuosien kokemus, kun taas alikersantin pitää ylläpitää kuria lähes samanikäisten henkilöiden parissa. Minulla ei koskaan ollut ongelmaa noudattaa alikersanttien käskyjä, mutta kieltämättä usein ärsyttää joutua tilanteeseen, missä henkilö vain puolen vuoden koulutuksella esittää olevansa asiantuntija. Asiaa pahensi se, jos valta nousi henkilöllä päähän, mitä tapahtuu aika paljon.
Kuva: https://fi.wikipedia.org/wiki/Sotilasarvot_Suomen_puolustusvoimissa
Itse en toiminut alikersanttina varusmiespalvelukseni aikana (onneksi), joten en pysty kertomaan alikersantin ja alokkaan välisestä suhteesta johtavan osapuolen näkökulmasta. Olen tosin puhunut tästä asiasta monen henkilön kanssa, jotka toimivat alikersantteina, joten olen sentään saanut muiden alikersanttien näkökulmia. Puhun myös paljon nimenomaan alokkaista, vaikka samanlainen suhde jatkuu alokaskaudenkin jälkeen, kun virallinen sotilasarvo on joko tykkimies, matruusi, kaartin jääkäri tai jokin muu. Keskityn silti erityisesti alokkaan näkökulmaan, koska alokkaana alikersantin ja alokkaan välinen valtasuhde on vahvimmillaan koko varusmiespalveluksen aikana. Se on myös aikaa, jolloin alikersantit pääsevät ensimmäistä kertaa johtamaan palveluksensa aikana. Kyseessä on siis aika, jolloin molemmat osapuolet oppivat jotain uutta. Alokaskauden jälkeen molemmat osapuolet ovat jo oppineet käytänteitä, tapoja jne.
Alokkaan asema
Alokkaana joudut tilanteeseen, missä et ole aikaisemmin ollut elämäsi aikana. Aluksi ei välttämättä edes ajattele kuka johtaa tai millä tavalla, koska suurin osa on utelias oppimaan, millainen armeija tulee olemaan. Jälleen kerran moni alikersantti jopa näyttää tai kuulostaa vanhemmalta, joten sitä ei sen takia hirveästi kyseenalaista. Miettiessäni tätä jopa elokuvissa yleensä näytetään huomattavasti vanhempi henkilö alikersantin tai kersantin osassa. Kuitenkin ajan myötä tajuaa, että alikersantit, iästään huolimatta, eivät ole tilanteessa, jossa he saavat kohdella alokkaita samalla tasolla olevina: alikersanteilla on valtuudet käskyttää alokkaita suhteellisen ankarasti ylläpitääkseen kuria. En kritisoi sitä, mutta sellaisessa tilanteessa samanikäisten pomottaminen ei tunnu niin mukavalta, vaikka kyseessä olisi hyvä johtaja. Kyseessä on myös tilanne, jossa heidän käskyjen tottelemattomuus on rikos. Kuvitelkaa, että samalla luokalla oleva pomottaisi samanikäisiä opiskelijoita koulussa: jos näin normaalisti tapahtuisi, ketään ei kiinnostaisi, mutta kuvitelkaa, että tämän kyseisen henkilön käskyjen noudattaminen on pakollista lain mukaisesti. Siinä tapauksessa lähes kaikki tottelisivat häntä hyvin vastahakoisesti. Siltä se usein tuntui armeijassa, kun joku samanikäinen käskytti.
Kuva: https://www.ts.fi/uutiset/kotimaa/516406/Joka+17+alokas+keskeytti+kahden+ensimmaisen+viikon+aikana
Tosin jälkeenpäin ajateltuna mieluummin alikersantit opettavat alokkaille perusteet monen kersantin tai ylikersantin sijaan. Kersantit ja ylikersantit ovat kokeneempia kuin alikersantit, mutta he ovat yleensä paljon tiukempia koulutusten suhteen. Toisaalta sekään ei aina pitänyt paikkaansa: muutama kouluttaja oli hyvin rento ja ystävällinen tietäen, mikä on paras tapa opettaa alokkaita pitkän kokemuksensa ansiosta. Puhuin aikaisemmassa armeijaan liittyvässä blogissani siitä, että alokkaille asiat opetetaan pakon takia, eikä oppimisen takia. Moni kouluttaja sen sijaan teki parhaansa, jotta alokkaat oppisivat opetetut asiat mahdollisimman hyvin. Monesti olisin halunnut, että nämä tietyt kouluttajat pitäisivät komppanialleni enemmän koulutuksia. Alikersanttienkin pitää silti oppia kouluttamaan ja johtamaan, joten kokeneet kantahenkilökunnan jäsenet eivät tietenkään pysty järjestämään kaikkia koulutuksia. Kaikesta tästä huolimatta suurimmaksi osaksi alikersanttien käskyttäminen ei yleensä haitannut niin paljon, koska siihen tottui aika nopeasti.
Alikersantin asema
Ennen seuraavan saapumiserän alokaskautta alikersantit eivät ole päässeet virallisesti johtamaan ketään. En tietenkään tiedä, millaisia alikersanttien koulutukset ovat, mutta johtamisharjoituksista huolimatta alokkaat ovat ensimmäiset johdettavat alikersantin varusmiespalveluksen aikana. Olen kuullut jonkin verran siitä, mitä alikersantit joutuvat ja pääsevät tekemään heidän omassa koulutuksessaan. Tietääkseni he saavat aika selkeän koulutuksen alempiarvoisten johtamisesta. Kaikesta koulutuksesta huolimatta uskon suurimman osan johtajakoulutuksesta alkavan vasta alokkaiden kanssa, koska silloin vasta ymmärtää, mitä tekee oikein ja mitä tekee väärin. Alikersanttejakin voi siis sanoa aika kokemattomiksi henkilöiksi. Tosin alokkaat ovat alikersantteihin verrattuna amatöörejä. Tällöin alikersantit luovat tietynlaista auktoriteettia tietämällä armeijasta paljon enemmän kuin alokkaat. Ikäerosta huolimatta alikersantit saavat luotua auktoriteettia pelkän tiedon ja ymmärtämisen ansiosta.
Kuva: kohtaus elokuvasta Tuntematon sotilas (2017)
Alikersanttina on sellaisessa asemassa, jossa olet kahden eri arvon välissä. Tavallaan tämä pitää paikkansa sotilasarvosta huolimatta; jopa alokaskauden jälkeen tykkimiehet, matruusit ja muut ovat sotilasarvoltaan korkeammalla kuin seuraavan saapumiserän alokkaat. Alikersanttina johdossasi ovat vain alokkaat, eli alikersanttina on silti hierarkian alapäässä. Jostain syystä on aina outoa nähdä joku, jolla on auktoriteettia minuun, herroittelevan jotain ylempiarvoisempaa. Alikersanttien ollessa niin hierarkian alapuolella heitä usein kohdellaan samalla tavalla kuin alokkaita. Monet kouluttajista antoivat yhtä pahaa palautetta varusmiesjohtajille kuin varusmiehille. Siitäkin huolimatta moni kantahenkilökunnan jäsen suosii luonnollisesti alikersantteja. Alikersanttina ei siis automaattisesti päädy hirveän korkeaan asemaan, vaikka alokaskaudella tuntui, että alikersanttien työ oli paljon helpompaa. Silloin ei tosin ota huomioon alikersanttien velvollisuuksia; heidän pitää jatkuvasti ylläpitää ja vahtia alokkaita. Johtotehtävät eivät ole niin helppoja kuin mitä olettaisi. Kaikki haluavat korkea-arvoisten oikeudet, mutta velvollisuudet jäävät yleensä huomioimatta. Alikersanteilta myös odotetaan paljon enemmän kuin alokkailta.
Hyvin usein alikersanteilla nousee saamansa valta päähän. Rehellisesti sanoen en edes ole niin vihainen siitä. Todennäköisesti olisin itsekin leikkinyt vallalla alikersanttina. Se on mielestäni ihan normaali reaktio, että valtaa saadessaan automaattisesti ottaa tilanteesta ilon irti. Silti siitä ei saisi nauttia liian paljon. Usein valtaa käyttäessä alikersantit sivuuttivat kokonaan alokkaiden inhimilliset tarpeet ja virheet, mikä ärsytti. Jopa simputusta tapahtui tämän takia. Moni valtaa saadessaan alkaa usein kohdella alaisiaan ihan eri tavalla. Alikersantin asemassa ei aina pysty olemaan kohtelias, jolloin moni käskyistä tai jopa normaalista puhuttelusta kuulostaa hyvin epäkohteliaalta. Tämä varmasti johtuu siitä, että alikersantit tietävät olevansa sellaisessa tilanteessa, jossa he oikeasti voivat puhua rumasti muille ilman seurauksia; en nimittäin usko monen valittavan epäkohteliaisuudesta armeijassa.
Erilaiset alikersantit
Armeijassa oli mielenkiintoista nähdä, kuinka erilaisia varusmiesjohtajat olivat. Jopa oman saapumiseräni alikersanttien toimenpiteet olivat aika erilaisia. Tosin jälkeenpäin mietittynä hirveän moni heistä ei jäänyt muistiin positiivisin ajatuksin. Se ei aina johtunut siitä, että he olisivat huonoja johtajia, vaan he olivat vain helposti unohdettavia. Monelle alikersantillekin armeija on hyvin pakotettua, joten palveluksen aikana ei jaksa panostaa tiettyihin asioihin. Tällaiset alikersantit tekevät vain annetun tehtävän eikä mitään ylimääräistä. Tällöin he eivät vaikuta motivoituneilta, jolloin se näkyy heidän johtamisessaan.
Kuva: kohtaus elokuvasta Full Metal Jacket (1987)
Minulle jäi mieleen vain kolme erityisen hyvää alikersanttia koko varusmiespalvelukseni ajalta. Kyseessä ei ollut ihmisiä, jotka olivat vain rentoja ja rauhallisia; se ei ole mielestäni hyvää johtamista. Nämä kyseiset kolme erityisen hyvää alikersanttia olivat tiukkoja, reiluja, rentoja tarvittaessa ja viihdyttäviä. Kyseessä oli luonnollisia johtajia, joilla oikeasti oli auktoriteettia. He olivat ainoat, joiden käskyjä tottelin halusta. Valitettavasti tällaisia alikersantteja on hyvin vähän palveluksen aikana. Huonoja alikersantteja on yleisesti paljon enemmän. Aluksi huonon johtajan voi antaa anteeksi kokemuksen puutteen takia, mutta jos se jatkuu viikkojenkin jälkeen, sitten voi sanoa kyseessä olevan henkilö, joka ei osaa johtaa. Suurin osa huonoista alikersanteista olivat simputtajia tai sellaisia, joilla on noussut valta päähän. Onneksi minulla ei ollut paljon simputtavia alikersantteja, mutta niitäkin oli muutama. Muistan yhden tapauksen, kun jonottaessani päivystäjän pöydälle, paikalle tuli yksi lähes kaikkien vihaama alikersantti. Hän vain tuli ilman mitään syytä simputtamaan tai pilkkaamaan monia jonossa olevia. Jos joku olisi käyttäytynyt huonosti jonossa, se olisi ollut ymmärrettävää. Mutta suurin osa seisoi täysin paikallaan antamatta mitään syytä simputtamiselle. Armeijassa siis aina seistään jonossa lepoasennossa, jolloin ei saisi liikkua yhtään. Kyseessä ei ollut edes leikkimielistä pilkkaamista, mikä myös on aika yleistä armeijassa. Moni, jotka olivat samassa komppaniassa kanssani tietävät tämän kyseisen tapauksen, koska tämä oli yksi selkeimmistä kokemuksista liittyen simputukseen ilman mitään järkevää syytä. Palvelukseni aikana tapahtui muutama muukin selkeä tilanne, jossa simputus oli osa johtamista. Moni myös johti joukkoja hyvin ylimielisesti. Jälleen kerran tästäkin teki ikävää ikäeron vähäisyys.
Alikersantin auktoriteetti
Hyviä johtajia lukuun ottamatta alikersanteilla oli hyvin harvoin itsenäistä auktoriteettia. Lähes kaikkien alikersanttien auktoriteetti perustuu lakiin, jonka mukaan meidän on pakko totella varusmiesjohtajiamme. Tietenkin heidänkin käskyillä oli rajansa, mitä ei saanut ylittää, mutta armeijassa niidenkin kannalta oltiin aika joustavia. Henkilön oikea auktoriteetti syntyy siitä, että oikeasti uskoo johtajan kykyihin ja haluaa totella kyseisen johtajan sääntöjä. Työelämässäkin me mieluummin tottelemme hyvien esimiesten käskyjä kuin huonojen esimiesten käskyjä. Yleisesti auktoriteetilla tarkoitetaan käskyvaltaista henkilöä, mutta jos se käskyvalta perustuu johonkin välilliseen asiaan, sitä ei mielestäni voi kutsua aidoksi auktoriteetiksi: onko orjan omistajalla valtaa orjaan, vai onko orjan omistajan aseella tai muulla fyysisellä voimalla valtaa orjaan? Tämä ei tarkoita, että kaikki lakiin perustuva auktoriteetti olisi epäaitoa auktoriteettia. Varsinkin poliiseilla voisi sanoa olevan aitoa auktoriteettia, koska heitä pidetään automaattisesti ihmisinä, jotka ovat käskyvaltaisia pätevyyden ansiosta. Tosin tämä ei kaikkialla pidä paikkaansa, kuten USA:ssa, jossa poliiseilla on aika huono maine, puhumattakaan kehitysmaista tai korruptoituneista valtioista.
Kuva: https://www.bishophouse.com/new-leader/where-does-your-authority-come-from/
Armeijan ulkopuolella auktoriteetti ei aina synny “tee näin tai kärsit” -asenteesta, vaan pikemminkin palkkiosta. Työelämässä aito auktoriteetti on työstä saadulla palkalla. Sen takia suvaitsemme useasti huonojakin esimiehiä, koska ajattelemme työstä saadun palkan olevan sen arvoista. En usko kenenkään työskentelevän ilmaiseksi kenellekään ilman palkkaa, välittämättä siitä, kuinka hyvä esimies on kyseessä. Palkalla en tarkoita pelkästään rahaa, vaan esimerkiksi sosiaalisia, materiaalisia tai muita hyötyjä. Armeijassa ei yleensä ole tällaista asetelmaa, että hyvästä työstä hyötyy. Suurimmaksi osaksi hyvää suoritusta pidetään neutraalina, kun taas huonosta suorituksesta tapahtuu jotain ikävää. Auktoriteettia ei synny, jos ainoat reaktiot ovat passiivisia tai negatiivisia. Toki silloin tällöin sai kehuja, mutta niistä ei hyötynyt yhtään.
Auktoriteetin luominen on hyvin hankalaa, armeijassa ja siviilissä. Armeijassa varsinkin, koska siellä oleva pakotettu tunne ei tee ihmisistä hirveän motivoituneita tai innokkaita tottelemaan käskyjä, vaikka niin kuitenkin aina tehdään vastahakoisesti. Miettiessäni hyviä varusmiesjohtajiani, he jakoivat kaksi hyvän johtajan piirrettä: reiluus ja selkeä empatia. Reiluudella tarkoitan sitä, että kaikki joutuivat töihin tasa-arvoisesti. Tietenkin lähes kaikilla varusmiesjohtajilla on empatiakyky, mutta sen näyttäminen luo luottamusta alikersanttia kohtaan. Se tuntui mukavalta, kun alikersantit tulivat tupaan rennosti vain puhumaan eri asioista. Jopa ikävistä ja rankoista harjoituksista selviää paljon helpommin, kun alikersantit tietävät tilanteen olevan hyvin rankkaa varusmiehille, jolloin he käyttäytyvät sen mukaisesti.
Valta-asemasuhde yleisesti
Vallassa olevalta odotetaan aina paljon eri asioita. Työntekijänä ei aina ymmärrä, minkälaisen paineen alla johtaja on. Itse vihaan niitä ajatusmalleja, joissa pomot katsovat alentavasti työntekijöitään ja päinvastoin. Hierarkian alapuolella on helppoa ajatella pystyvänsä tekemään parempaa työtä kuin hierarkian yläpuolella olevat. Työelämä ja armeija sivuuttaen tässä tilanteessa voi käyttää esimerkkinä suurinta osaa vallankumouksista: vallankumouksen onnistuessa, valtaan ovat päässeet ihmiset, jotka eivät ole aikaisemmin olleet hierarkian yläpuolella. Tällöin he eivät aina osaa johtaa, jolloin syntyy kaaos. Yleensä on hyvät syyt, miksi juuri tietyt ihmiset ovat vallassa. Silti on väärin sanoa, että ei olisi huonoja käskyvaltaisia johtajia olemassa. Huonoja johtajia tai yleisesti johtajan huonoja johtamistapoja ei saisi sivuuttaa. Jos johtajan roolissa on epäpätevä henkilö, henkilö pitäisi pystyä vaihtamaan. Demokraattisessa valtiossa tämä järjestelmä onneksi toimii. Tosin on tilanteita, jolloin huonojen johtajien kyseenalaistaminen on aika ristiriitaista: esimerkiksi hankalat tilanteet eivät ole aikoja, jolloin kannattaa kyseenalaistaa johtajuutta luoden entistä hankalamman tilanteen.
Kuva: https://www.shutterstock.com/search/symbol+authority
Jälkeenpäin miettiessäni varusmiesjohtajieni epäkohteliasta tai epäkypsää asennetta tai puhuttelua, se johtui usein siitä, että heillä oli huono päivä. Jos on huono mieli tai muuten paha päivä, ei aina jaksa kohdella alaisiaan arvostuksella. Tosin johtaja on usein tilanteessa, jossa huono mieliala ei saisi vaikuttaa johtajan pätevyyteen. Puhumalla rumasti alaisilleen vähentää uskollisuutta ja auktoriteettia. Luullen pystyvänsä puhumaan muille ihan miten itse haluaa on mielestäni vallan väärinkäyttöä. Ihmisen sotilasarvo, virka, koulutus tai muu ulkoinen tekijä ei tee ihmisestä tärkeämpää, jolloin ei kuuluisi pystyä vaatimaan erikoiskohtelua. Tämä ei pidä paikkaansa armeijassa, mutta siviilissä kaikilla on täsmälleen samat oikeudet. Tämä ei silti tarkoita, että johtajalla ja alaisella ei pitäisi olla vahvaa hierarkiaa. Käskyvaltaista henkilöä ei kannata aina pitää kaverina, vaan auktoriteettina. Auktoriteetin olemassaolo ei tee ihmisistä epätasa-arvoisia; auktoriteetti pikemminkin ylläpitää kaikkien tarvitsemaa järjestystä.
Pomon ja johtajan ero
Vaikka armeijassa käytetään sanaa ‘johtaja’ paljon, se ei ole mielestäni hirveän hyvä sana ylempiarvoisille. Varusmiesjohtajat tavallaan ovat muutenkin alokkaiden esimiehiä, eli pomoja. En tosin tarkoita sanan ‘pomo’ tarkoittavan kirjaimellisesti esimiestä, vaan sen sanan yleistä käsitystä ja eroa sanaan ‘johtaja’. Oman määritelmäni mukaan pomolla viitataan henkilöön, joka on käskyvaltainen, ja hänen tehtävät ovat sen mukaisia, kuten johtotehtävät. Vaikka johtotehtävät ovat myös vaativia, yleensä pomon alaiset joutuvat työskentelemään enemmän. Johtaja sen sijaan tarkoittaa henkilöä, joka valtakäskystään huolimatta urakoi vähintään yhtä paljon kuin alaiset usein jopa samoissa tehtävissä. Hyvänä esimerkkinä voi käyttää joulupukkia ja Petteri Punakuonoa: joulupukkia voisi pitää pomona tässä esimerkissä, sillä hän on se, joka on selkeästi vallassa ja päättää matkasta. Sen sijaan Petteri Punakuono kaikkien porojen edessä johtaa ja määrittää koko reitin joulupukin käskyistä huolimatta. Molempia tarvitaan, mutta yleisesti johtajia suositaan. Tämä ei tarkoita sitä, etteikö esimies pystyisi olemaan molempia.
Toisesta näkökulmasta voisi sanoa aliupseerien olevan määritelmäni mukaan johtajia; he kuitenkin joutuvat usein tekemään samoja kurjia tehtäviä kuin miehistö. Upseereihin verrattuna sanoisin aliupseerien olevan selkeitä johtajia puolustusvoimien näkökulmasta. Kieltämättä minunkin pitää myöntää, että suuremmalla mittakaavalla aliupseerit ovat selkeästi johtajia oman määritelmäni mukaan. Tosin varusmiespalveluksessa, etenkin palveluksen alussa, alikersantit ovat selkeästi pomoja alokkaille. On totta, että alikersantit joutuvat osallistumaan koulutuksiin tehden samoja asioita kuin alokkaat. Mutta koulutuksia lukuun ottamatta alikersantit pitävät niin selkeän hierarkiatason alokkaisiin, jolloin he ovat enemmän pomoja kuin johtajia. Esimerkiksi teltan pystyttämisessä miehistö tekee sen, kun alikersantit vain katsovat sivusta. Tällainen käytös ei olisi niin paha asia, jos alikersantit tekisivät tärkeitä johtotehtäviä samalla, mutta ainakin oman kokemukseni mukaan alikersantit yleensä vain katsoivat sivusta selailen nettiä. Alikersantit eivät myöskään jakaneet kaminavuoroja. Jopa oman saapumiseräni alikersanteista osa ei suostunut jakamaan kaminavuoroja. Alikersantit siis saavat aika paljon etuuksia työnteon suhteen, joten alokkaiden johtajina he ovat pikemminkin pomoja, ainakin miehistön näkökulmasta. Sanoisin alikersanttien olevan pomon ja johtajan välimuoto.
Alikersantit yleisesti
Alikersanteilla on aika ristiriitainen maine palveluksen aikana: joistakin pitää, joitakin vihaa ja jotkut heistä ovat varsin neutraaleja tai hyvin rentoja. En kanna mitään kaunaa alikersanttejani kohtaan (tosin ne simputtajat ärsyttävät vieläkin), koska he eivät varsinaisesti pystyneet valitsemaan omaa johtamistapaansa. Puolustusvoimilla on juuri tietynlainen tapa johtaa alokkaita, joten usein alikersanttien käytös on epäsuorasti koulutuksesta johtuvaa. Siitä huolimatta on vaikea sanoa, millaista olisi nähdä varusmiesjohtajiani siviilissä: toisaalta siviilissä olisimme tasa-arvoisia, mutta palveluksen aikana tapahtunut johtaminen tekisi tilanteesta aika oudon, ainakin vielä, kun asevelvollisuuteni suorittaminen on niin tuore tapaus.
Hyvä Vertti Pera&Raili
VastaaPoista