En usko tämän tulevan kenellekään yllätyksenä, mutta historialla on tapana olla aika verinen. Jopa sodat sivuuttaen, maailmassa on ollut paljon konflikteja, mielenosoituksia, vallan väärinkäyttöä ja ihmisoikeuksien laiminlyöntiä, mitkä ovat johtaneet väkivaltaan. Tosin sotien lisäksi mainitaan aika usein vallankumoukset. Yleisesti vallankumoukset tuntuvat varsinkin nykyään olevan iso puheenaihe. Se on ihan ymmärrettävää, sillä vallankumoukset ovat aika kiehtovia ja mediaseksikkäitä: huonommassa asemassa oleva kansa haastaa ylivoimaisen vastuksen, vaarantaen elämänsä ja vapautensa, ilman varmuutta siitä, tulisiko taistelu olemaan sen arvoinen. Kaikista maailman vallankumouksista Ranskan suuri vallankumous (1789-1799) saattaa olla kuuluisin. Ja ei, kyseessä ei ole sama vallankumous, jossa kansa oli Napoleon Bonapartea vastaan. Ranskassa on ollut yllättävän monta vallankumousta, nyt kun sitä miettii. Joka tapauksessa yksi muistettavin asia Ranskan vallankumouksesta on teloitusväline nimeltä giljotiini, josta varmasti kaikki ovat kuulleet. Moni ei varmaan ole miettinyt giljotiinin isompaa merkitystä, mutta itse sanoisin sen olevan enemmän kuin pelkkä teloitusväline. Ranskan vallankumouksessa kansa taisteli hyvien olojen, vapauden ja ainakin säätyjen välisen tasa-arvon puolesta, joten olisi aika sopivaa, jos jopa teloitusväline liittyisi näihin arvoihin, sen verisyydestä huolimatta.
Kuva: https://fi.wikipedia.org/wiki/Giljotiini
Giljotiini historiassa
Vaikka giljotiinin tapaisia teloitusvälineitä on käytetty jo kauan ennen Ranskan vallankumousta, olisi ehkä ihan hyvä kerrata Ranskan vallankumouksen tapahtumat. Äärimmäisen lyhyesti kerrottuna Ranska oli hyvin köyhä autettuaan USA:ta Yhdysvaltain vapaussodassa (1775-1783), jolloin Ranskan talous ei ollut parhaimmassa mahdollisessa kunnossa. Tästä kuitenkin kärsi suurimmaksi osaksi vain köyhät, eli suurin osa väestöstä. Samaan aikaan rikkaat ja aateliset jatkoivat korkeaa elämäntapaansa kuin mikään ei olisi muuttunut. Tämä ymmärrettävästi raivostutti köyhiä, joilla ei ollut hirveästi oikeuksiakaan. Erityisesti Ranskan kuningasta ja kuningatarta, Ludvig XVI:a ja Marie Antoinettea, vihattiin. Vallankumouksen aikana valta riistettiin heiltä, ja lopulta heidät mestattiin vuonna 1793. Absoluuttisen monarkian päätyttyä alkoi terrorin aika (1793-1794), sillä valtaan nousi Maximilien Robespierren johtamat jakobiinit, jotka edustivat vallankumouksen arvojen äärilinjaa. Robespierrellä oli lähes diktaattorin valta, jolloin hän mestautti tuhansia ihmisiä, jotka vastustivat (tai epäiltiin vastustavan) vallankumousta. Lopulta Robespierre mestautti niin monta päätä, että hänen päänsä mestautettiin. Ranskan vallankumouksen lopputulos oli Ranskan absoluuttisen monarkian kaatuminen, Ranskan ensimmäisen tasavallan perustaminen ja Napoleon Bonaparten nouseminen valtaan. Vallankumouksen kautta syntyi myös monia modernin demokratian arvoja. Lisäksi vallankumouksen kautta katolinen kirkko menetti valtionuskonnon asemansa, Ranskaan tuli sananvapaus ja syntyi uudenlaisia uudistuksia, kuten metrijärjestelmä, yleinen asevelvollisuus ja vasemmisto-oikeisto-jako. Tämä on hyvin lyhyt ja yksinkertaistettu versio Ranskan vallankumouksesta, mutta siitä saa yleisen idean tapahtumista.
Kuva: https://it.wikipedia.org/wiki/Mannaia
Kuten kerroin, giljotiinia muistuttavia teloitusvälineitä on käytetty jo vuosisatoja ennen Ranskan vallankumousta, mutta vasta vallankumouksen aikana sille tuli nimitys “giljotiini”. Tämä nimitys tuli lääkäristä Joseph-Ignace Guillotin, joka esitti giljotiinin yksinkertaisena välineenä teloituksen hoitamiseksi vuonna 1789. Tällöin kaikki saisivat samanlaisen teloituksen säätyasemasta, sukupuolesta, etnisyydestä ja iästä huolimatta. Koko giljotiinin tarkoitus oli luoda kivuton kuolema, mutta todellisuudessa giljotiinin terä tylsyi nopeasti, jolloin terä piti pudottaa monta kertaa samalle uhrille, jotta uhrin pää katkeaisi. Joten todellisuudessa giljotiini ei ihan toiminut tarkoituksensa mukaisesti. 1200-luvun Italiassa samanlaista teloitusmetodia käytettiin vain aatelisiin, eli ylempiarvoisiin (laitetta kutsuttiin silloin nimellä mannaia). Nimenomaan rikkaat saivat kivuttoman kuoleman, kun köyhät eivät niinkään kokeneet samanlaista ylellisyyttä. Tosin orjia teloitettiin samalla tavalla Alankomaiden siirtomaissa, joten alempiarvoisetkin ovat saaneet samanlaisen teloituksen. Tosin erona tälle on se, että orjia saatettiin kiduttaa ennen teloitusta. On outoa ajatella jopa teloitusmenetelmillä olevan tietynlainen säätyjärjestelmä; rikkaat saavat nopean ja kivuttoman kuoleman, köyhät hitaan ja vaikean kuoleman. Tietenkin teloitusmenetelmät vaihtelevat riippuen eri aikakaudesta ja alueesta, mutta on vaikea sivuuttaa sitä, että yleisesti rikkaat saivat helpomman kuoleman kuin köyhät. Tämän takia giljotiini muistetaan niin hyvin, sillä se tuhosi kaikki teloitukseen liittyvät syrjimiskeinot. Jotkin teloitusmenetelmät olivat jopa tarkoitettu luomaan mahdollisimman paljon kipua, jolloin giljotiini tarjosi mahdollisimman inhimillisen tavan teloittaa henkilö. Giljotiinin käyttö jatkui Ranskassa vuoteen 1977 asti, kunnes Hamida Djandoubi teloitettiin murhasta.
Kuva: https://historianet.fi/rikokset/rikolliset/kuka-oli-viimeinen-giljotiinissa-mestattu
Giljotiinin merkitys
Tietyllä tavalla on outoa pitää nimenomaan teloitusmenetelmää tasa-arvon kehittävänä tekijänä. Kun ajatellaan tasa-arvoa kehittäviä tekijöitä, teloitusmenetelmät eivät yleensä tule esille ihan ymmärrettävistä syistä; monelle ei tule mieleen sanasta “tasa-arvo” teloitustavat. Toivon, että kukaan tätä lukeva ei ajattele vastenmielisesti historian väkivaltaa, sillä se on iso osa maailmamme kehitystä, halusimme sitä tai emme. Jotkin ratkaisut ja tavoitteet valitettavasti on saavutettu moraalittomien tekojen kautta, ja yleensä tällaiset tilanteet oikeutetaan lopputuloksen mukaan. Meillä on nykyään tasa-arvo ja vapaus aika hyvässä asemassa, mutta se ei olisi pystynyt toteutumaan ilman verta. Pitää muistaa, että 1700-luvulla asiat eivät olleet samalla tavalla: sodat olivat yleisiä ja nykyiset demokratian arvot ei oltu otettu käyttöön vielä 1700-luvulla. Ranskan vallankumous onnistui nimenomaan väkivallan avulla, sillä pelkkä puhe ei toiminut (vaikka väkivallassakin mentiin lievästi yli rajan vallankumouksen aikana). Giljotiinin käyttöön ottaminen, raakuudesta huolimatta, oli iso osa tasa-arvon kehittymistä.
Kuva: https://fi.wikipedia.org/wiki/Giljotiini
En välttämättä sanoisi giljotiinin olevan yksi suurimmista syistä tasa-arvon kehittymiselle. Sanoisin yleisen sananvapauden käyttöön ottamisen ja liberaalisten ajatusten levittämisen olevan paljon tärkeämpiä tasa-arvon kehittäjiä. Mutta on väärin sanoa, että giljotiini oli täysin mitätön osa tasa-arvon kehittymistä. Giljotiini tuli käyttöön, kun säätyerot olivat hyvin iso osa ranskalaista yhteiskuntaa, jolloin köyhät olisivat voineet ihan hyvin luoda kivuliaan teloitusmenetelmän rikkaille kostoksi, luoden päinvastaisen ongelman. Joten giljotiinin hyväksyminen kaikille tuntuu hyvin merkittävältä edistysaskeleelta aikana, jolloin oli vielä paljon varaa kehittymiselle. Se oli myös yllättävän kypsää, että kuningasta ja kuningatarta ei kidutettu kostoksi, vaan vallankumouksen arvojen mukaisesti he saivat yhtä helpon kuoleman kuin kuka tahansa muu. Tämä on merkittävämpi asia kuin miltä se kuulostaa: kaikista mahdollisista asioista teloitus oli absoluuttinen tasa-arvon edustaja tappaen kaikki sen ansaitsevat täsmälleen samalla tavalla (lukuun ottamatta niitä, joiden päät piti katkaista tylsällä terällä, mutta tuuriin liittyvään tasa-arvoon ihmiset eivät pysty vaikuttamaan niin helposti). Jopa nykyään maailmassa iso tasa-arvon puute liittyy taloudellisiin eroihin, mitkä vaikuttavat suuresti yhteiskuntaan ja sen toimintaan. Giljotiiniin uhrina ei ollut väliä siitä, kuinka aatelinen on, kuinka rikas on, kuinka kunniallinen on, koska sillä hetkellä kuolema ei syrjinyt rikkaiden ja köyhien kesken. Toki giljotiinia käytettiin väärin Robespierren aikana, kun viattomia tapettiin, tosin silloin ongelmana ei ollut niinkään laite, vaan korruptoitunut ihminen. On outoa ylistää teloitusmenetelmää ja yhdistää se tasa-arvoon. Giljotiini edusti myös armoa antaen kaikille saman kuoleman. Moni voisi sanoa, että pahimmat rikolliset olisivat ansainneet kivuliaan kuoleman; antamalla helpon kuoleman voisi ajatella rikollisen pääsevän pälkähästä. Pitää tosin ottaa huomioon, että teloituksen tarkoitus ei ole kosto, vaan pikemminkin oikeudenmukaisuus. Tämän takia mahdollisimman inhimillisen ja armollisen teloitusmenetelmän käyttö kehitti ajatuksia oikeudenmukaisesta rangaistuksesta: uskon giljotiinin olevan iso syy sille, miksi kuolemanrangaistukset ovat niin harvinaisia länsimaissa. Jos Ranskan vallankumouksen aikana oltaisiin käytetty tarkoituksellisesti kivuliaita teloitusmetodeja, en usko rikollisiin liittyvien rangaistusten olevan yhtä inhimillisiä kuin nykyään.
Giljotiinin seuraukset
Giljotiini ei ole mikään mahtinen laite, jonka avulla tasa-arvo saavutettiin. Se on laite, mitä käytettiin aikana, jolloin ihmisoikeuskysymykset olivat vasta alkamassa luoden pohjan nykyajan demokratian arvoille. Vaikka nykyajan ja Ranskan vallankumouksen ajan arvot liittyen rangaistuksiin ovat täysin erilaisia, molemmat edustivat ja auttoivat levittämään tasa-arvoon liittyviä ajatuksia, ja auttavat vieläkin. Giljotiinin koko idea edusti tasa-arvoa, ja on kiehtovaa, että kaikista mahdollisista asioista jopa teloitusmenetelmä muutettiin vallankumouksen arvojen mukaiseksi. Giljotiini ei välttämättä ollut tärkein tasa-arvon edustaja, mutta se saattaa olla yksi arliarvostetuimmista tasa-arvon edustajista, vaikka giljotiinin idea menee nykyään vastakkain monissa ihmisoikeuskysymyksissä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti